Esikoiskirjakerho kirjafriikeille

pekk.jpgEsikoiskirjat ovat kirjallisuuden kiinnostavinta ja riskeintä aluetta: sieltä löytyvät sekä tulevat trendit ja lahjakkuudet että pahimmat rimanalitukset, joiden lukemiseen käytetty aikakin turhauttaa.

Olen aina harmitellut sitä, että hyvistä esikoiskirjoista saa yleensä tietoa vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on ne jo bongannut tai palkinnut. Ja mikä kaikki kiinnostava jää löytämättä?

Vaan eipä hätää: kirjafriikeille on helmikuussa lanseerattu Pieni esikoiskirjakerho, joka nettisivujensa mukaan “on taatusti Suomen pienin kirjakerho ja tarkoitettu hyvien kirjojen ystäville. Kaikille suomalaisen kaunokirjallisuuden ja kulttuurin kehittymisestä kiinnostuneille.”

Muistin tämän uutisen nolosti vasta tämän päivän Hesarista, vaikka kollegat ovat siitä puhuneet ja olemme kerhossa mukana yhden kirjan verran.

PEKK lupaa toimia toisin kuin muut kirjakerhot: jäsenet sitoutuvat ainoastaan ostamaan lähetetyt kirjat niin kauan kuin ovat jäseniä. Aikataulutettuja jäsenyyspakkoja tai muita ostositoumuksia ei ole. Esikoiskirjoja tulee postiluukusta vuodessa 10 kappaletta kirjan julkistuksen yhteydessä. Lisäksi lukijoita ja kirjailijoita kannustetaan keskusteluun mm. kirjailijan kirjoittamalla jäsenyyskirjeellä.

Idea on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen. Kerho on nimensä mukaan pieni ja tarkoitettu pienelle heavyuser-porukalle – erikoisalennuksia ei luvata eikä kerho tavoittele koko kansaa. Ainoastaan niitä, joiden mielestä 10 esikoiskirjan lukeminen vuodessa on vähintäänkin kohtuullista. 😉

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Bränditöntä naistenpäivää

Naistenpäivän pika-ajatus: sain töihin kirjan, jonka tiedote oli sikäli onnistunut, että se pisti miettimään muutakin kuin kirjan aihetta. Katleena Kortesuon Tee itsestäsi brändi – asiantuntijviestintä livenä ja verkossa (Docendo 2011) on selkeästi ja vetävästi kirjoitettu viestintäkirja, jossa käsitellään bloggaustakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tiedotteessa sen sijaan kerrottiin, että Kortesuo sai kirjaan vain kolme miestä kertomaan omista kokemuksistaan asiantuntijabrändin rakentamisesta – koska pyydetyt naiset eivät olleet suostuneet. Mitä että.

En ymmärrä. Katleena: jos kirjan julkkarikiireiltä ehdit, pliis, kerro lisää? Lähinnä kiinnostaisi kuulla, kysyitkö monelta naiselta ja millä perusteella brändeiksi luokiteltavat naiset kieltäytyivät? Jos nainen on tunnettu asiantuntija tai jonkunlainen henkilöbrändi, ei kai haastattelun ja neuvojen antaminen silloin voi hirveän vaikeaa tai noloa olla?

Nyt saamme lukea ihan kiinnostavia vinkkejä Wenzel Hagelstamilta, Petteri Järviseltä ja Jari Parantaiselta, mutta olisi siihen joukkoon nyt joku nainenkin pitänyt saada… Vaikka Kirsi Piha, jos ei Sofi Oksasta taas vaihteeksi. 😉

Katleenan blogi on osoitteessa eioototta.fi Sieltä löytyy hauskoja esimerkkejä kaikenlaisesta enemmän ja vähemmän onnistuneesta viestinnästä eli mokista.

Hyvää naistenpäivää silti kaikille ihanille brändittömille naisille! 😉

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään