Ylitin ymmärryksen
En tiedä, kuuluuko tämä juttu kategoriaan normipäivä, kirja-ala vai piilomainonta, mutta kerron kuitenkin. Töissä tulee toisinaan laajennettua tajuntaa puolivahingossa, kun lukee kirjoja, joita ei muuten lukisi. Nyt tuli vastaan yksi niistä.
Tulin juuri kirjan julkkaritilaisuudesta, joka oli täynnä meedioita ja henkimaailmaan perehtyneitä ihmisiä. Siis ihan normaalin oloisia ja hauskoja tyyppejä, jotka jutskailee kuolleiden kanssa. Muun muassa.
Henkimaailma ei yleensä kuulu omien harrastusteni piiriin, mutta Avain julkaisi tietokirjailija ja skeptikko Heikki Sauren teoksen Matka yli ymmärryksen, joka kertoo henkimaailman tulkki, kääntäjä Anuirmeli Sallamo-Lavista.
Skeptikon kirjoittama henkimaailman gurun elämäkerta on aika jännä. Vaikken itse ole kokenut oikein mitään yliluonnolliseksi laskettavaa, luin suurella mielenkiinnolla yhden tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen hoksaa pystyvänsä parantamaan muita tai keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ei se ihan mutkatonta ole henkilölle itselleenkään.
Pidin kirjan suvaitsevaisesta hengestä – kirjassa muistutetaan, että henkimaailmaan uskomisestahan kristinuskossakin on kyse. Kirjan pääteema onkin mielestäni ihmismielen rajaton potentiaali, joka valtaosalla meistä on melko rajallisessa käytössä (tarkoitan nyt esim. flow-tiloja, unia, itsesuggestiota jne).
Länsimainen lääketiedekin on alkanut viime vuosina tulla siihen tulokseen, että lume-vaikutus on luultua voimakkaampi ilmiö ihmisen paranemisessa ja hyvinvoinnissa. Jos kaukoparantaminen vähentää syöpäpotilaan kipuja tai jopa parantaa hetkellisesti hänen vointiaan, mitä vikaa siinä on? (Mainittakoon, että kirjassa ei vastusteta lääketiedettä, vaan tarjotaan vaihtoehtohoitoja sen rinnalle.)
En kirjoita oman talon kirjoista varsinaisia arvioita (koska olen jäävi), mutta uskallan silti suositella kirjaa niille, joita yliluonnolliset asiat kiinnostavat psykologisena ilmiönä. Heikki Saure kirjoitti hauskan jutun kirjan kirjoitusprosessista, sen voi lukea netistä täältä.
Anuirmeli sanoi julkkareissa, että läsnä oli myös henkimaailmaa, mutta en tietenkään aistinut itse mitään normaalista poikkeavaa. Tunsin itseni rajoittuneeksi. Toiset meistä kokevat enemmän kuin toiset. 😉
Koska olen luultavasti päässyt elämässäni lähimmäksi melkein julkkista eilisissä Lilyn bileissä (jotka oli hauskat) koen pakottavaa tarvetta kommentoida kevään julkkiskirjailijailmiö Henna Helmi Heinosta. Työkaverini kanssa katseltiin Lilyn tuparikuvia ja todettiin, että ylivoimaisesti kököimmän näköiset ja pelästyneimmät poseeraajat olimme me, joten julkkis pysyköön parrasvaloissa ja lukutoukka kirjastossa. Kiitän kumminkin kekkereistä!