Tommy Lindgrenkin on kirjaurpo! (ja Nobel meni Ruotsiin)

Koska en pysty tällä hetkellä muotoilemaan tekstejä tai liittämään tänne videoita, linkkaan teidät Salamatkustajan blogiin, jossa kerrotaan Jameista eli julkisesti lukevista miehistä. Ennen kaikkea sieltä löytyy video ihqun Tommy Libdgrenin haastatteluun, jossa hän kertoo omasta kirjaurpoudestaan – meillä on yksi yhteinen lemppariklassikko eli Becketin Huomenna hän tulee. (Ei, en pääse katsomaan sitä teatteriin, mistä olen lievästi sanottuna hapan, mutta menkää te. Kaikki ovat kehuneet.) Juttu videoineen löytyy täältä: http://www.salamatkustaja.com/2011/10/05/keskiviikon-kirja-julkisesti-avoimet-mieslukijat/

Kirjallisuuden Nobelkin jaettiin, tällä kertaa ruotsalaiselle runoilija Tomas Tranströmerille. Hesarin uutinen täällä: http://www.hs.fi/kulttuuri/Tomas+Tranströmer+saa+kirjallisuuden+Nobel-palkinnon/a1305546628368

Koska olen tunnetusti Nobel-vajakki (olen lukenut niin harvoja nobelisteja ja vielä harvemmista pitänyt, että sietäisi kai hävetä), en osaa sanoa muuta kuin että varmaan ihan hyvä valinta. Runoilijallehan sitä povattiinkin. Jaa olenko lukenut Tranströmeriä..? Tietääkseni ja muistaakseni en, vaikka tiedän merkittäväksi nykyrunoilijaksi. Jota olisi pitänyt lukea, siinä maailmassa, jossa elää vain kirjoille ja jossa ei ole dvd-sarjoja. Krhm.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Kerjäläinen ja kapitalisti: Kyrö ja Hotakainen

Teen jotain rikollista: vertailen kahta uutuuskirjaa toisiinsa. Tästä kuka tahansa suutahtaisi, mutta koska Kyrö ja Hotakainen ovat lemppareitani ja tekevät yhteistä leffakässäriä (siitä on pakko tulla loistava) niin uskaltaudun vertailuun ja teen erilliset arviot myöhemmin – kirjoissa on nimittäin yllättävän paljon yhteistä. Hotakaisen Jumalan sana (Siltala 2011) ja Kyrön
Kerjäläinen ja jänis (samoin Siltala 2011) kuuluvat kumpikin mielestäni luokkaan
yhteiskuntakriittinen satiiri. Jumalan sanassa pankkiiri-pomo matkustaa yhden päivän Suomen
halki kohti viimeistä tuomiota eli aamu tv:n lähetystä. Mukana matkalla ovat uskollinen autokuski
ja isävainaja kasettien muodossa (tiedoksi nuorisolle: kasetit on semmoisia, mihin ennen vanhaan
äänitettiin musaa tai puhetta, kun musa tuli vielä netin sijaan radiosta tai levyltä). Kaikenlaista
tiliä elämästään ehtii erästä Nallea muistuttava yritysjohtaja tehdä. Kerjäläisessä ja jäniksessä
liikutaan Paasilinnan Jäniksen vuoden jalanjäljillä, tosin mielestäni Paasilinnaa huomattavasti
paremmin (pyhäinhäväistys multa). Romanian kerjäläinen päätyy hyvin moninaisten, enemmän
tai vähemmän hauskojen seikkailujen jälkeen varsinaiseksi tosi tv -tähdeksi, joten mediakritiikkiä
löytyy kummaltakin yhteiskunnan tilan
kritisoinnin lisäksi. Hotakainen ja Kyrö ovat kumpikin tehneet naurattavampiakin kirjoja, mutta
kumpi onnistuu suhteessa omaan tuotantoonsa paremmin? Mielestäni Kyrö, tällä kertaa. Kerjäläinen ja jänis kolahti täysillä, kirjana se on täysosuma. Kyrön tyyli on keventynyt pitkistä romaaneista, mutta viisaus on syventynyt. Ihailen. Mielensäpahoittajaa tästä on turha odottaa
mutta jos se upposi, kannattaa kokeilla tätä astetta vakavampaa Kyröä. Hotakaisella sen sijaan
pidin Ihmisen osasta enemmän – Salla mainitsi osuvasti, että Hotakainen on Jumalan sanassa ahdistuneempi kuin ennen. Itse löysin Jumalan sanasta ajoittain lievää tyhjäkäyntiä, jännite ei mielestäni pysy täysin alusta loppuun. Mm. Sallaan
(http://sbrunou.blogspot.com/search/label/Hotakainen%20Kari) tämä upposi kovasti, joten
Hotakaisen fanien kannattaa lukea tietenkin. Sanottakoon vielä lopuksi, ettei jää mitään epäselvää:
suuria kirjailijoita nämä heput kuitenkin. Jos tapaisin, niin polvet notkahtaisi molempien kohdalla enkä osaisi sanoa muuta kuin öööö, iiiih, kiitos kirjasta. Siis lukekaa.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen