Tag: Inahtelua

Inahdus

Kesäkirjat (ja salainen tv-totuus)

Uutisissa kerrottiin, että kesällä luetaan dekkareita ja romantiikkaa. Sepä olikin uutinen. Trendiin osallistuakseni pakkasin kesäkassiin yhden kokoelman, joka yhdistää molempia – vampyyrikirjan! Joka kesä pitää yrittää tehdä joku uusi aluevaltaus ja tänä kesänä se on siis vampyyritarinat. Toistaiseksi mukaan on tulossa Essi Tammimaan Paljain käsin (Gummerus 2011), Antti Leikaksen Melominen (Siltala 2011) ja Juri Nummelinin […]

Inahdus

Ian McEwan ei ole täydellinen

Ähym. Vakavien ja syvällisten tutkiskelujen jälkeen on käynyt ilmi, että palvottu ja ihailtu brittikirjailija Ian McEwan ei mahdollisesti olekaan täydellinen ja virheetön kirjailija. Tiedän, tämä kerettiläinen ajatus on kaikelle kirjalliselle uskottavuudelleni vakava riski. Tiedän, ei pitäisi tarttua tällaisiin yksityiskohtiin pilkuntarkasti, mutta minkäs itselleni mahdan, että nämä britit alkavat huvittaa. Olen nimittäin empiiristen kyselyjen kautta saanut […]

Inahdus

Arthur Millerin arvoitus

En pystynyt käyttämään aurinkoista päivää Blondin viimeisten sadan sivun lukemiseen. Se alkaa olla liian murheellista ja traagista luettavaa suuren tähden väistämättömästä, yksinäisestä tuhosta. Sen sijaan edeltävä jakso on ollut mielestäni kirjan kiinnostavimpia ja parhaita: vasta Oatesin tulkinnasta ymmärrän ensimmäistä kertaa, miten ihmeessä Arthur Miller saattoi hairahtua naimisiin Marilyn Monroen kaltaisen bimbon kanssa. No ensinnäkin siksi, […]

Inahdus

Blondi s. 567

Lukupäiväkirjaa Joyce Carol Oatesin Blondista: voiko 900-sivuinen hyväkään romaani säilyttää intensiteettiään ihan koko kirjan ajan? Teoriani nimittäin on, että tiivistäminen kannattaa aina. Jopa ehkä tälläkin kertaa. Mielestäni 500-600 sivun välimaastossa tulee pientä toistoa ja herpaantumista, jossa ehkä olisi voinut tarkastella tekstiä vielä yhden kerran karsintakynän kanssa. Sanon ehkä, koska tämän tuomion voi antaa lopullisesti vasta […]