Tag: kirja-arvio

Yritän kerätä keskittymiskykyä ja lukea keskenolevia kirjoja – niitä on järkyttävä määrä, novellikokoelmia, Westön kolumnit, Tervon Layla, uusin Claes Andersson vain pari päällimmäistä mainitakseni. Olen lukenut täysin päivän ja fiiliksen mukaan ja pinosta voisi päätellä, että mulla on ADHD. Palasin takaisin Kristina Carlsonin William N. päiväkirjaan ja nyt sujuu paremmin ikävystyttävän tiedemiehen parissa. En ole […]

Hesarin esikoiskirjakirjakisan ehdokkaiden uutinen ja lista löytyy täältä:  http://www.hs.fi/kulttuuri/Kymmenen+kirjaa+kisaa+Helsingin+Sanomien+palkinnosta/a1305548207791 Tänä vuonna olen lukenut kirjoista vain yhden, Antti Leikaksen Melomisen ja Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun on parhaillaan luvussa. Siinä kävi tuuri: luen joka syksy yhden dekkarin ihan periaatteesta, muuten se on genre, joka ei ole ihan ominta aluettani enkä siksi käytä lukuaikaa dekkareiden lukemiseen laajemmin. Valintaa […]

Summa summarum: Koska Poikani Kevin kuuluu omiin top ten -kirjoihini, odotukset Jonnekin pois -romaaniin (Avain 2011) olivat pelottavan korkealla. Huoli pois: Jonnekin pois on melkein yhtä hyvä. Se on hieno suoritus. Teemoina tällä kertaa syöpä, perhesuhteet, ihmishengen hinta ja amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki. Ei angstisille.  Arvio: Shriver ei päästä lukijoitaan koskaan helpolla. Tälläkin kertaa on lähes mahdoton […]

Vaikken ole vakavasti sairas, ainoastaan hetkellisesti liikuntarajoitteinen, mietin silti, onko tässä tilanteessa ihan pakko lukea syöpään kuolevasta naisesta ja kehitysvammaisesta nuoresta, joka tuskin elää 30-vuotiaaksi ja ymmärtää sen itse. Tällaista Shriverin Jonnekin pois käsittelee. Mutta pakko sitä on lukea, vaikka välillä meinaa ahdistaa – omanlaisenaan vinona sanomana on se, että sairaus ei muuta ihmistä: Shriverillä […]

No niin, tiukin mahdollinen testi on tehty Kyrön uusimmalle teokselle eli Mitä äiti sanoi. Innostui. Hänen mielestään Kyrön Kerjäläinen ja jänis on sekä hauska että viisas kirja, joten kirja ylittää ikärajat. Ihastelimme yhdessä Kyrön huumoria, joka äitini mielestä muistuttaa pakinoitsija Ollia (surukseni tämä ei sano yhtään mitään useimmille alle 70-vuotiaille – Olli on nimittäin mielestäni […]

Ah, viimein sain uusimman Lionel Shriverin romaanin Jonnekin pois (Avain 2011), joka katosi viikoksi postiin, tai jonnekin pois. Poikani Kevin kuuluu mulla niihin top ten -kirjoihin, jotka ovat tehneet vaikutuksen, jonka muistan vuosienkin päästä. Uuden Shriverin aloitus on siis melkein pyhä hetki. Joka palkitaan, ainakin alussa, jo eka lause nostaa lukufiiliksen kattoon: ”Mitä on pakattava […]

Järkyttävä kirja. Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka (Tammi 2011) kuuluu niihin teoksiin, jolle olisin toivonut enemmän julkisuutta ja naistenlehtien haastiksia – hänellä kun on oikeasti Asiaa. Tai ehkä juttuja on ollut ilman, että huomasin, kirjankin keksin blogeista. Teos kertoo päiväkirjamuodossa Pihlajaniemen ja hänen miehensä adoptioprosessista, joka venyi lopulta viiden vuoden pituiseksi ennen kuin oma ihana tyttö saatiin […]

Ettei mene liian ihanaksi, otetaan vähän syksyistä kitinää. Olen pelännyt Tommi Melenderiä. Hän on ääri-intellektuelli ja vakavahenkinen kirjailija ja runoilija, jonka Finlandia-ehdokasromaani Ranskalainen ystävä on vieläkin lukematta (kts esim. http://wsoy.fi/yk/products/show/79706). Se kuulosti niin vaikealta. Ja hienolta. Pelotti etten tajuakaan tai tykkää. Sitten vasta nolottaisi. Ajattelin odottaa aikaa, jolloin pystyn keskittymään siihen kirjan vaatimalla tavalla. Kunnes […]

Piti kirjoittaa jo ajat sitten enemmänkin ihanan Helmin uutuusromaanista Valinta (Avain 2011), mutta tehdään se nyt tässä aikaamme sopivassa sähkösanomamuodossa toistaiseksi. Ihastuin Helmin Kotiin-esikoisnovellikokoelmaan ennen kuin tunsin Helmiä työn kautta. Nyt kun tunnen, olen tietenkin jäävi sanomaan paljon mitään, koska Helmi on niin ihana. 😉 Hän on kaikkien runotyttöjen aatelia ja sitä paitsi kirjailija mun […]

Teen jotain rikollista: vertailen kahta uutuuskirjaa toisiinsa. Tästä kuka tahansa suutahtaisi, mutta koska Kyrö ja Hotakainen ovat lemppareitani ja tekevät yhteistä leffakässäriä (siitä on pakko tulla loistava) niin uskaltaudun vertailuun ja teen erilliset arviot myöhemmin – kirjoissa on nimittäin yllättävän paljon yhteistä. Hotakaisen Jumalan sana (Siltala 2011) ja Kyrön Kerjäläinen ja jänis (samoin Siltala 2011) […]