Tag: kirja-arvio

(Toim huom: saan yhdistetyn raivo- ja hulluuskohtauksen ipadin kanssa – tekstin käsittelyä ei ole olemassakaan. Poimin ao. arvion wordista, mutta ei: rivien vaihdot katoavat silti, tämä voi tosin johtua siitäkin, ettei Lilyä ole vielä matchatty ipadiin, iphoneen kyllä. Karseaa julkaista pötkötekstiä, pahoittelen! ipad on hyvä surffailuun ja ok lukemiseenkin, mutta EN suosittele kirjoittaville ihmisille, jopa […]

Ei hitto. Nyt on vaikeuksista huolimatta blogattava vähän, muuten menee järki. pahoittelen virheitä, lilyä ei ole (vielä) optimoitu ipadiin ja siksi esim. rivinvaihto ei esikatselun jälkeen toimi. voi edelläkävijän tuskaa. 😉 nimittäin kristina carlsonin William N. päiväkirja on aavistuksen ikävystyttävä kirja. en ole yhtään niin hurmiossa kuin koko muu maailma, mikä johtuu olosuhteista, ei kirjasta. […]

Summa summarum: Tarina kolmesta sisaresta ja siitä, miten äitien pahat teot siirtyvät äidiltä tyttärelle. Paljain käsin (Gummerus 2011) on Essi Tammimaan (s. 1981) toinen romaani – kehuttu esikoinen ”Ilmestys” julkaistiin nimellä Essi Henriksson.  Paljain käsin sisältää aika vahvaa naismomenttia: tässä stoorissa äidit lähtevät, ryyppäävät ja pettävät, sairaanhoitajatkin – ja naiset pitävät toistensa puolia. Me like. Haastattelen […]

Kävin eilen Siltala-kustantamon kirjablogi-illassa. Aina yhtä virkistävää tavata suhteellisen suulaita lukutoukkia, joilla on tolkuttomasti asiaa kirjoista. Kirjailija-parka joutui suorastaan hakemaan suunvuoroa välillä. Onneksi hän sen kuitenkin sai. Kirjailija-taiteilija Aulikki Oksanen luki muutaman runon uudesta kokoelmastaan Kolmas sisar (Siltala 2011). Runot pitäisi kyllä lukea aina ääneen, ainakin jos sen osaa kuten Oksanen. Takakannessa häntä kuvaillaan runonlaulajana […]

No niin, täältä se nyt tulee – listaa syksyn (kauno)kirjoista, kun lukijakin kerran pyysi. Aika iso homma käydä katalogit läpi; joukosta puuttuu paljon pieniä, kiinnostavia kustantajia, joiden kirjoista yritän etsiä tietoa matkan varrella ja bongailla muuten vaan. Pahoittelut siitä, mutta aloitetaan nyt tällä. Samasta syystä keskityn kaunokirjoihin ja esseisiin, kun niistä eniten bloggaan (lähinnä ajan […]

 Summa summarum: Inahdus goes vampyyri. Syyskausi pitää startata jollain yllärillä. Arvelen, että vampyyrikirja-arviota ette ehkä ensimmäisenä olisi odottaneet? 😉 Vielä vähemmän sitä, että pidin siitä! Kyllä: suosittelen, eikä tämä ole enää lomahorinaa. Uusien ja vanhojen vampyyritarinoiden kokoelma on sekä hyytävä että vangitseva ja kaikkea siltä väliltä. Arvio: Juri Nummelinin toimittamaan Verenhimoon (Teos 2011) tuli tartuttua ennen […]

Summa summarun: Ian McEwanin merkityksestä kirjailijana kertoo jotain se, että kirjoitan kahdesta hänen kirjastaan peräkkäin – ja ylipäänsä luin niitä kaksi peräkkäin. Poltteen vähän vaisun kokemuksen jälkeen piti lukea Sovitus (Otava, 2002), jota monet kehuvat McEwanin parhaana. Olen edelleen eri mieltä: kirja on loistava ja vetävä lukuromaani, mutta ei paras. Itse pidän aina vain Ikuista rakkautta ykkösenä […]

 Summa summarum: Mahdoton sanoa, pitääkö Poltteesta (Otava 2011) vai ei. McEwanin antisankari on niin epämiellyttävä tapaus, että se tuo koko teokseen jotenkin tympeän sävyn. Ihan parasta McEwania tämä ei mielestäni edelleenkään ole, mutta faneille tietenkin pakollista luettavaa. Jorma Uotinen kai sanoisi ”Ei huono”. Suositeltava ja melko vetävä kesäkirja kuitenkin – jos et ole lukenut vielä yhtään McEwania, Ikuinen […]

Ähym. Vakavien ja syvällisten tutkiskelujen jälkeen on käynyt ilmi, että palvottu ja ihailtu brittikirjailija Ian McEwan ei mahdollisesti olekaan täydellinen ja virheetön kirjailija. Tiedän, tämä kerettiläinen ajatus on kaikelle kirjalliselle uskottavuudelleni vakava riski. Tiedän, ei pitäisi tarttua tällaisiin yksityiskohtiin pilkuntarkasti, mutta minkäs itselleni mahdan, että nämä britit alkavat huvittaa. Olen nimittäin empiiristen kyselyjen kautta saanut […]