Tag: kotimainen

Aila Meriluoto on runotyttöjen Carrie Bradshaw. Paitsi hurjempi. Sain joululahjaksi Meriluodon päiväkirjat (Tältä kohtaa. Päiväkirjat 1975-2004, toim. Anna-Liisa Haavikko, Siltala 2010) ja mietin, onko Panu Rajalan kirjoittaman varsin hyvän elämäkerran jälkeen (arvio siitä täällä) Meriluodossa vielä jotain uutta tarjolla. No huh sentään. Korvia kuumottaa jo alussa. Päiväkirjat ovat aika reipas ja suora raportti 70-luvun kostean sukupolven hippaamisesta. Meriluoto […]

Summa summarum: Lost in Kerava. Keski-ikäinen täti-ihminen on hukannut itsensä ja elämänsä ja päätyy kaikista maailman paikoista etsimään niitä Keravalta. Tuntemattomien ovikelloja soittelemalla löytyy monenlaista hiihtäjää, mutta täysin eksistentialistisen hienoa romaania siitä ei mielestäni synny, Finlandia-palkinnosta huolimatta. Mikko Rimmisen Nenäpäivä (Teos 2010) on mielestäni Pussikaljaromaania ehjempi ja rauhallisempi, mutta huumorin tasolla emme kirjailijan kanssa täysin kohtaa. […]

Koska Lily on demovaiheessa, kirjoitan demovaiheessa olevasta lukukokemuksesta. Tällaiseksi on muodostunut Riikka Pulkkisen Finlandia-ehdokkaana ollut Totta-romaani (Otava). En ollut aikoinaan Pulkkisen kehutusta esikoisesta Raja niin hirveän innostunut kuin kaikki muut, mutta pidin Pulkkista lupaavana esikoiskirjailijana kyllä. Odotin uutuutta uteliaana. Nyt en meinaa päästä alkua pidemmälle. Siis kääk. Ensinnäkin aihe tuntuu vähän raskaalta – mies hoitaa syöpään kuolevaa vaimoaan. […]

  Summa summarum: ”Eihän tämä ole ruokaa!” mies huusi. ”Mitä sinä oikein touhuat?” ”Taidetta”, vaimo sanoi hiljaa. ”Ei täällä ole muutakaan tekemistä, valmiissa maailmassa.” Arvio: Syksyn mukanaan tuomassa eksistentialistisessa kriisissä Miina Supisen Apatosauruksen maa (WSOY) on ykköslääke. Keväällä ihminen tietää miksi on, kuka on, maailma on kevyt ja syöksyy kohti valoa. Kesällä voi nostaa aivot […]

  Summa summarum: Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tämä kirja loppui. Kyllä oli liian lyhyt. Arvio: Ei tätä voi arvioida. Joko naurattaa aivan h-vetisti tai sitten ei. Mua nauratti. Testinä suosittelen hakemaan Facebookissa kaveriksi Mielensä Pahoittajaa ja kokeilemaan siitä. Tuomas Kyrö on tehnyt Mielensäpahoittajan (WSOY) alunperin Antti Litjan kertomaksi kuunnelmaksi ja se pitäisi kyllä […]

    Summa summarum: On hyvin omituista ja käsittämätöntä, että Olli Jalosen Poikakirja (Otava) ei ollut edes Finlandia-ehdokkaana (siitä huolimatta, että Jalonen on jo kerran voittanut Finlandian). Jalosen teokset ovat monesti jääneet itseltäni kesken, mutta tämä imaisi ekalta sivulta. Pienen pojan kasvukertomus 60-luvun sodan jälkeisessä Suomessa on tyylillisesti, juonellisesti ja kielellisesti täysosuma. Aamen. Arvio: Yhtä […]