Tag: naisenergiaa

Summa summarum: Tarina kolmesta sisaresta ja siitä, miten äitien pahat teot siirtyvät äidiltä tyttärelle. Paljain käsin (Gummerus 2011) on Essi Tammimaan (s. 1981) toinen romaani – kehuttu esikoinen ”Ilmestys” julkaistiin nimellä Essi Henriksson.  Paljain käsin sisältää aika vahvaa naismomenttia: tässä stoorissa äidit lähtevät, ryyppäävät ja pettävät, sairaanhoitajatkin – ja naiset pitävät toistensa puolia. Me like. Haastattelen […]

 Summa summarum: Jestas. Se on melkein ainoa sana, joka tulee mieleen, kun olen lukenut Oatesin massiivisen romaanin Blondi (Otava 2001) loppuun. Ei ole ihan helppoa kirjoittaa fiktiivistä romaania legendasta nimeltä Marilyn Monroe, mutta Oates onnistuu tehtävässään. Kirja on kiinnostava omana taiteellisena teoksenaan riippumatta siitä, mitä tapahtui todella. Ainakin omalla kohdallani tämä tuntuu uskottavimmalta tulkinnalta Norma […]

Summa summarum: Jayne Anne Phillips kuuluu oletettavasti merkittäviin amerikkalaiskirjailijoihin, jotka pitäisi tuntea. Kun en tuntenut, ostin romaanin Äidin aika (Tammi, ensimmäinen painos 2000). Se kertoo kolmekymppisestä uusperheäidistä, joka saa esikoisensa ja hoitaa samaan aikaan syöpään kuolevaa äitiään. Paljon muuta ei tapahdukaan, mutta se riittää. Taattua amerikkalaista laatukirjallisuutta. Arvio: Kirjasta tulevat mieleen ihmissuhde-elokuvat, joissa ei ole kummempaa […]

Kävipä nolosti. Sain viimein kirjoitettua arvion Märta Tikkasen uusimmasta romaanista Emma ja Uno (Tammi 2010). Samana päivänä luin, että Tikkanen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon. Suurena Tikkas-fanina olen palkinnosta ilahtunut, mutta noloa tässä on se, etten ole yhtä innostunut Emmasta ja Unosta kuin palkintoraati. Tein Tikkasesta aikoinaan gradunkin ja ehkä suurien odotusten takia uusin teos oli lievä […]

Luin pääsiäisenä kehuttua maailmankirjallisuutta: bangladeshilaisen Tahmima Anamin esikoisromaani Kulta-aika (Basam Books 2010) on palkinnoista ja kehuista päätellen yksi niistä esikoisista, joka olisi pitänyt lukea ajat sitten. Ja hyvä romaani se onkin, esikoiseksi jälleen kerran suorastaan hämmentävä. Kirja kertoo Bangladeshin itsenäisyyssodasta 1970-luvulla yhden perheen kautta. Takakannessa kirjaa verrataan Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -bestselleriin, mutta tämä on mielestäni huomattavasti […]

Summa summarum: Keski-ikäisyyden ylistys. Sellaiseksi Carol Shieldsin postuumisti suomennettu esikoisromaani Pikkuseikkoja (Otava 2011, alkup. 1976) lopulta kehkeytyy. Kirjassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta Shieldsin taituruus arjen ja ihmisten kuvaajana näkyy jo esikoisessa. Jos Shields on uusi tuttavuus, suosittelen ennemmin myöhempää tuotantoa (esim. Larryn juhlat). Jos kuulut Shields-faneihin, tämäkin kannattaa lukea. Arvio: Kirja käynnistyy vähän tahmeasti. Meinaan jo […]

Summa summarum: Jotain suomalaista kiehtovaa slaavilaisessa mentaliteetissa on. Keveyden ja syvällisyyden yhdistelmä ei katoa venäläisen kirjallisuuden perinteestä: Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet (Siltala 2011) tunnistaisi anonyymiksi muutettunakin venäläiseksi teokseksi ekasta novellista lähtien. Jos tästä perinteestä ja tyylistä nauttii, suosittelen kokoelmaa ehdottomasti. Arvio: Koska rakastan venäläisiä klassikoita, ei ole yllätys, että Ulitskaja osuu ja uppoaa. Suurin yllätys on […]

Asiaatuntevampi voi nyt olla tästä ihan eri mieltä, mutta omassa mielessäni sosialistinen realismi pilasi jotenkin sosialististen maiden kirjallisen kiinnostavuuden. En voi väittää tuntevani neuvostokirjallisuutta juuri ollenkaan. Itä-saksalainen kirjallisuus ei ole sen paremmin hanskassa. Silti entisissä sosialistissa maissa on hieno, pitkä kirjallinen perinne. Mikä vielä merkittävämpää, niissä näyttäisi olevan nousemassa erittäin kiinnostavaa ja omaleimaista uutta eurooppalaista kirjallisuutta. Tämä tuli […]

Aila Meriluoto on runotyttöjen Carrie Bradshaw. Paitsi hurjempi. Sain joululahjaksi Meriluodon päiväkirjat (Tältä kohtaa. Päiväkirjat 1975-2004, toim. Anna-Liisa Haavikko, Siltala 2010) ja mietin, onko Panu Rajalan kirjoittaman varsin hyvän elämäkerran jälkeen (arvio siitä täällä) Meriluodossa vielä jotain uutta tarjolla. No huh sentään. Korvia kuumottaa jo alussa. Päiväkirjat ovat aika reipas ja suora raportti 70-luvun kostean sukupolven hippaamisesta. Meriluoto […]

  Summa summarum: ”Eihän tämä ole ruokaa!” mies huusi. ”Mitä sinä oikein touhuat?” ”Taidetta”, vaimo sanoi hiljaa. ”Ei täällä ole muutakaan tekemistä, valmiissa maailmassa.” Arvio: Syksyn mukanaan tuomassa eksistentialistisessa kriisissä Miina Supisen Apatosauruksen maa (WSOY) on ykköslääke. Keväällä ihminen tietää miksi on, kuka on, maailma on kevyt ja syöksyy kohti valoa. Kesällä voi nostaa aivot […]