Tag: palkittu

Kävipä nolosti. Sain viimein kirjoitettua arvion Märta Tikkasen uusimmasta romaanista Emma ja Uno (Tammi 2010). Samana päivänä luin, että Tikkanen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon. Suurena Tikkas-fanina olen palkinnosta ilahtunut, mutta noloa tässä on se, etten ole yhtä innostunut Emmasta ja Unosta kuin palkintoraati. Tein Tikkasesta aikoinaan gradunkin ja ehkä suurien odotusten takia uusin teos oli lievä […]

Luin pääsiäisenä kehuttua maailmankirjallisuutta: bangladeshilaisen Tahmima Anamin esikoisromaani Kulta-aika (Basam Books 2010) on palkinnoista ja kehuista päätellen yksi niistä esikoisista, joka olisi pitänyt lukea ajat sitten. Ja hyvä romaani se onkin, esikoiseksi jälleen kerran suorastaan hämmentävä. Kirja kertoo Bangladeshin itsenäisyyssodasta 1970-luvulla yhden perheen kautta. Takakannessa kirjaa verrataan Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -bestselleriin, mutta tämä on mielestäni huomattavasti […]

Summa summarum: Keski-ikäisyyden ylistys. Sellaiseksi Carol Shieldsin postuumisti suomennettu esikoisromaani Pikkuseikkoja (Otava 2011, alkup. 1976) lopulta kehkeytyy. Kirjassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta Shieldsin taituruus arjen ja ihmisten kuvaajana näkyy jo esikoisessa. Jos Shields on uusi tuttavuus, suosittelen ennemmin myöhempää tuotantoa (esim. Larryn juhlat). Jos kuulut Shields-faneihin, tämäkin kannattaa lukea. Arvio: Kirja käynnistyy vähän tahmeasti. Meinaan jo […]

Summa summarum: Jatkan valitsemallani linjalla entisten sosialististen maiden nousevan kirjallisuuden ylistystä. Itäberliiniläiseen perheeseen syntyneen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisromaani Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) ei päästä otteestaan. Kadulta löydetään tyttö, jolla on vain ämpäri kädessään eikä tietoa tai muistikuvaa mitään muusta. Niinpä hänet sijoitetaan lastenkotiin. Kuka tyttö on ja miksi? Varaudu lukemaan yhdeltä istumalta. Arvio: […]

Summa summarum: Jotain suomalaista kiehtovaa slaavilaisessa mentaliteetissa on. Keveyden ja syvällisyyden yhdistelmä ei katoa venäläisen kirjallisuuden perinteestä: Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet (Siltala 2011) tunnistaisi anonyymiksi muutettunakin venäläiseksi teokseksi ekasta novellista lähtien. Jos tästä perinteestä ja tyylistä nauttii, suosittelen kokoelmaa ehdottomasti. Arvio: Koska rakastan venäläisiä klassikoita, ei ole yllätys, että Ulitskaja osuu ja uppoaa. Suurin yllätys on […]

Summa summarum: Lilyn esittelyssä luvataan, että kerron mihin uutuuksiin tulee tarttua. No TÄHÄN. Tarttukaa tähän! Alice Munron uusin novellikokoelma Liian paljon onnea (Tammi, 2010, suom. Kristiina Rikman) on niin hieno, että vaadin hänelle jälleen kerran Nobelia. Arvio: Pyrin välttämään sukupuoleen vetoamista, mutta sallinnette poikkeuksen tämän kerran. Väitän, että jos Munro olisi mies, hän vilahtelisi Nobel-veikkauslistoilla […]

Tällä palstalla tekijä ymmärtää kaikkea.

Summa summarum: Lost in Kerava. Keski-ikäinen täti-ihminen on hukannut itsensä ja elämänsä ja päätyy kaikista maailman paikoista etsimään niitä Keravalta. Tuntemattomien ovikelloja soittelemalla löytyy monenlaista hiihtäjää, mutta täysin eksistentialistisen hienoa romaania siitä ei mielestäni synny, Finlandia-palkinnosta huolimatta. Mikko Rimmisen Nenäpäivä (Teos 2010) on mielestäni Pussikaljaromaania ehjempi ja rauhallisempi, mutta huumorin tasolla emme kirjailijan kanssa täysin kohtaa. […]