Tag: ulkomainen

Summa summarum: Koska Poikani Kevin kuuluu omiin top ten -kirjoihini, odotukset Jonnekin pois -romaaniin (Avain 2011) olivat pelottavan korkealla. Huoli pois: Jonnekin pois on melkein yhtä hyvä. Se on hieno suoritus. Teemoina tällä kertaa syöpä, perhesuhteet, ihmishengen hinta ja amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki. Ei angstisille.  Arvio: Shriver ei päästä lukijoitaan koskaan helpolla. Tälläkin kertaa on lähes mahdoton […]

Ei ole varmaan suuri yllätys, että olen haltioissani Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelmasta ”Huominen on liian kaukana” (Otava 2011). Romaani Puolikas keltaista aurinkoa kuuluu mulla Sadan vuoden yksinäisyyden kaltaisiin Suuriin Elämyksiin – monien muiden mielestä se oli liian pitkä tai monipolvinen, mutta musta se oli yksinkertaisesti huikea sekä kirjallisesti että sisällöllisesti (arvio hehkutuksineen löytyy täältä: http://inahduskirjat.blogspot.com/2009/06/adichie-puolikas-keltaista-aurinkoa.html). […]

Summa summarun: Ian McEwanin merkityksestä kirjailijana kertoo jotain se, että kirjoitan kahdesta hänen kirjastaan peräkkäin – ja ylipäänsä luin niitä kaksi peräkkäin. Poltteen vähän vaisun kokemuksen jälkeen piti lukea Sovitus (Otava, 2002), jota monet kehuvat McEwanin parhaana. Olen edelleen eri mieltä: kirja on loistava ja vetävä lukuromaani, mutta ei paras. Itse pidän aina vain Ikuista rakkautta ykkösenä […]

 Summa summarum: Jestas. Se on melkein ainoa sana, joka tulee mieleen, kun olen lukenut Oatesin massiivisen romaanin Blondi (Otava 2001) loppuun. Ei ole ihan helppoa kirjoittaa fiktiivistä romaania legendasta nimeltä Marilyn Monroe, mutta Oates onnistuu tehtävässään. Kirja on kiinnostava omana taiteellisena teoksenaan riippumatta siitä, mitä tapahtui todella. Ainakin omalla kohdallani tämä tuntuu uskottavimmalta tulkinnalta Norma […]

Summa summarum: Jayne Anne Phillips kuuluu oletettavasti merkittäviin amerikkalaiskirjailijoihin, jotka pitäisi tuntea. Kun en tuntenut, ostin romaanin Äidin aika (Tammi, ensimmäinen painos 2000). Se kertoo kolmekymppisestä uusperheäidistä, joka saa esikoisensa ja hoitaa samaan aikaan syöpään kuolevaa äitiään. Paljon muuta ei tapahdukaan, mutta se riittää. Taattua amerikkalaista laatukirjallisuutta. Arvio: Kirjasta tulevat mieleen ihmissuhde-elokuvat, joissa ei ole kummempaa […]

Luin pääsiäisenä kehuttua maailmankirjallisuutta: bangladeshilaisen Tahmima Anamin esikoisromaani Kulta-aika (Basam Books 2010) on palkinnoista ja kehuista päätellen yksi niistä esikoisista, joka olisi pitänyt lukea ajat sitten. Ja hyvä romaani se onkin, esikoiseksi jälleen kerran suorastaan hämmentävä. Kirja kertoo Bangladeshin itsenäisyyssodasta 1970-luvulla yhden perheen kautta. Takakannessa kirjaa verrataan Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -bestselleriin, mutta tämä on mielestäni huomattavasti […]

Summa summarum: Saksalainen mies nai suomalaisen naisen. Sitten se kirjoittaa kirjan siitä, miten omituisen hassunhauskoja suomalaiset ovat. Daadaadaa, tämä nyt on kuultu. Vaan eipä olekaan. Tässä on toistaiseksi vuoden hauskin kirja – viihdyttävä, oivaltava, vähän kliseinen, mutta filosofian tohtorin kirjoittamana sopivasti yllättäväkin, ihmisyyttä ja parisuhteita kulttuurisidonnaisuuksia laajemmin pohtiva. Suosittelen. Arvio: Minun suomalainen vaimoni (Siltala 2011) […]

Nyt meni maku työpaikan lihapullista. Suosittelen tätä kirjaa kevään parhaana dieettioppaana: ei tee mieli enää mitään roskaruokaa, karkkia tai muutenkaan turhaa e-koodimässytystä. Ruotsalaisen Mats-Eriks Nilssonin Aitoa ruokaa. Väärentämättömän ruuan opas (Atar 2010) romuttaa kaikki myytit myös puhtaasta pohjoismaisesta ruuasta. Ei se mitään puhdasta ole. Se on teollisesti käsiteltyä, vedellä pumpattua, väriaineilla värjättyä ja keinotekoisilla aromeilla […]

Summa summarum: Keski-ikäisyyden ylistys. Sellaiseksi Carol Shieldsin postuumisti suomennettu esikoisromaani Pikkuseikkoja (Otava 2011, alkup. 1976) lopulta kehkeytyy. Kirjassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta Shieldsin taituruus arjen ja ihmisten kuvaajana näkyy jo esikoisessa. Jos Shields on uusi tuttavuus, suosittelen ennemmin myöhempää tuotantoa (esim. Larryn juhlat). Jos kuulut Shields-faneihin, tämäkin kannattaa lukea. Arvio: Kirja käynnistyy vähän tahmeasti. Meinaan jo […]

Tällä viikolla on näemmä pakottava tarve kiusallisiin tunnustuksiin. Tuli fläsäreitä teinivuosilta, kun luin Hesarista, että nyt on sitten Jean M. Untinen-Auelin legendaarinen Luolakarhun klaani -sarjakin saatu päätökseen! Voi Ayla! En muuten tiennyt, että se oli kesken. Jos maailmassa olisi rajallisesti kirjoja ja rajattomasti aikaa, lukisin varmasti tämän uutuuden teininostalgian takia ja raportoisin kokemuksen teille. Mutta […]