Tag: unisex-kamaa

Luin pääsiäisenä kehuttua maailmankirjallisuutta: bangladeshilaisen Tahmima Anamin esikoisromaani Kulta-aika (Basam Books 2010) on palkinnoista ja kehuista päätellen yksi niistä esikoisista, joka olisi pitänyt lukea ajat sitten. Ja hyvä romaani se onkin, esikoiseksi jälleen kerran suorastaan hämmentävä. Kirja kertoo Bangladeshin itsenäisyyssodasta 1970-luvulla yhden perheen kautta. Takakannessa kirjaa verrataan Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -bestselleriin, mutta tämä on mielestäni huomattavasti […]

Saako oman talon kirjailijaa, joka tekee toiselle kustantajalle loistavan kirjan kehua? Aion kuitenkin. Olen flunssassa ja luen pätkissä Anu Silfverbergin esseekokoelmaa Luonto pakastimessa (Teos 2011). Haluaisin huudella joka toisesta tai ainakin kolmannesta lauseesta ääneen ”juuri noin!” ”aivan!” ”no sinäpä sen sanoit!” Harmi, ettei ole ketään kuulemassa, tekisi mieli lukea ääneen. Kaikki. Sanotaan tämä nyt ihan reilusti […]

Summa summarum: Saksalainen mies nai suomalaisen naisen. Sitten se kirjoittaa kirjan siitä, miten omituisen hassunhauskoja suomalaiset ovat. Daadaadaa, tämä nyt on kuultu. Vaan eipä olekaan. Tässä on toistaiseksi vuoden hauskin kirja – viihdyttävä, oivaltava, vähän kliseinen, mutta filosofian tohtorin kirjoittamana sopivasti yllättäväkin, ihmisyyttä ja parisuhteita kulttuurisidonnaisuuksia laajemmin pohtiva. Suosittelen. Arvio: Minun suomalainen vaimoni (Siltala 2011) […]

Summa summarum: Jatkan valitsemallani linjalla entisten sosialististen maiden nousevan kirjallisuuden ylistystä. Itäberliiniläiseen perheeseen syntyneen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisromaani Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) ei päästä otteestaan. Kadulta löydetään tyttö, jolla on vain ämpäri kädessään eikä tietoa tai muistikuvaa mitään muusta. Niinpä hänet sijoitetaan lastenkotiin. Kuka tyttö on ja miksi? Varaudu lukemaan yhdeltä istumalta. Arvio: […]

Summa summarum: Lilyn esittelyssä luvataan, että kerron mihin uutuuksiin tulee tarttua. No TÄHÄN. Tarttukaa tähän! Alice Munron uusin novellikokoelma Liian paljon onnea (Tammi, 2010, suom. Kristiina Rikman) on niin hieno, että vaadin hänelle jälleen kerran Nobelia. Arvio: Pyrin välttämään sukupuoleen vetoamista, mutta sallinnette poikkeuksen tämän kerran. Väitän, että jos Munro olisi mies, hän vilahtelisi Nobel-veikkauslistoilla […]

Rakastan matkustamista, kauniita asioita ja muotikuvitusta. Ja akvaarioita, varsinkin meduusaosastoa. Katson myös liikaa elokuvia, juon teetä miljoona kuppia päivässä enkä todellakaan tiedä, mikä haluaisin olla isona.

Kolmevitonen kotiäiti, leipoo ja touhuaa mitä milloinkin lasten kanssa ja yksin. Ulkonäkö ei aina ole parasta, mutta kokemus ennen kaikke.

Summa summarum: Ian McEwanin esikoisromaani on hirveä kirja. Se on ahdistava, kieroutunut, puistattava, vangitseva ja taidokas psykologinen romaani, joka sisältää kaikki McEwanin myöhemmän tuotannon ainekset. Suosittelen lämpimästi. Arvio: Sementtipuutarha (Otava 2009, alunp. Kirjayhtymä 1980) kertoo neljästä sisaruksesta, joiden vanhemmat kuolevat peräkkäin vähän mystisellä tavalla. Perheen omituiseen tunnelmaan sopii hyvin sekin, että lapset hautaavat viimeisen vanhempansa, […]

  Summa summarum: Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tämä kirja loppui. Kyllä oli liian lyhyt. Arvio: Ei tätä voi arvioida. Joko naurattaa aivan h-vetisti tai sitten ei. Mua nauratti. Testinä suosittelen hakemaan Facebookissa kaveriksi Mielensä Pahoittajaa ja kokeilemaan siitä. Tuomas Kyrö on tehnyt Mielensäpahoittajan (WSOY) alunperin Antti Litjan kertomaksi kuunnelmaksi ja se pitäisi kyllä […]