Tag: universumi suosittelee

Summa summarum: Koska Poikani Kevin kuuluu omiin top ten -kirjoihini, odotukset Jonnekin pois -romaaniin (Avain 2011) olivat pelottavan korkealla. Huoli pois: Jonnekin pois on melkein yhtä hyvä. Se on hieno suoritus. Teemoina tällä kertaa syöpä, perhesuhteet, ihmishengen hinta ja amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki. Ei angstisille.  Arvio: Shriver ei päästä lukijoitaan koskaan helpolla. Tälläkin kertaa on lähes mahdoton […]

Järkyttävä kirja. Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka (Tammi 2011) kuuluu niihin teoksiin, jolle olisin toivonut enemmän julkisuutta ja naistenlehtien haastiksia – hänellä kun on oikeasti Asiaa. Tai ehkä juttuja on ollut ilman, että huomasin, kirjankin keksin blogeista. Teos kertoo päiväkirjamuodossa Pihlajaniemen ja hänen miehensä adoptioprosessista, joka venyi lopulta viiden vuoden pituiseksi ennen kuin oma ihana tyttö saatiin […]

Ei ole varmaan suuri yllätys, että olen haltioissani Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelmasta ”Huominen on liian kaukana” (Otava 2011). Romaani Puolikas keltaista aurinkoa kuuluu mulla Sadan vuoden yksinäisyyden kaltaisiin Suuriin Elämyksiin – monien muiden mielestä se oli liian pitkä tai monipolvinen, mutta musta se oli yksinkertaisesti huikea sekä kirjallisesti että sisällöllisesti (arvio hehkutuksineen löytyy täältä: http://inahduskirjat.blogspot.com/2009/06/adichie-puolikas-keltaista-aurinkoa.html). […]

Teen jotain rikollista: vertailen kahta uutuuskirjaa toisiinsa. Tästä kuka tahansa suutahtaisi, mutta koska Kyrö ja Hotakainen ovat lemppareitani ja tekevät yhteistä leffakässäriä (siitä on pakko tulla loistava) niin uskaltaudun vertailuun ja teen erilliset arviot myöhemmin – kirjoissa on nimittäin yllättävän paljon yhteistä. Hotakaisen Jumalan sana (Siltala 2011) ja Kyrön Kerjäläinen ja jänis (samoin Siltala 2011) […]

Summa summarum: Tarina kolmesta sisaresta ja siitä, miten äitien pahat teot siirtyvät äidiltä tyttärelle. Paljain käsin (Gummerus 2011) on Essi Tammimaan (s. 1981) toinen romaani – kehuttu esikoinen ”Ilmestys” julkaistiin nimellä Essi Henriksson.  Paljain käsin sisältää aika vahvaa naismomenttia: tässä stoorissa äidit lähtevät, ryyppäävät ja pettävät, sairaanhoitajatkin – ja naiset pitävät toistensa puolia. Me like. Haastattelen […]

 Summa summarum: Jestas. Se on melkein ainoa sana, joka tulee mieleen, kun olen lukenut Oatesin massiivisen romaanin Blondi (Otava 2001) loppuun. Ei ole ihan helppoa kirjoittaa fiktiivistä romaania legendasta nimeltä Marilyn Monroe, mutta Oates onnistuu tehtävässään. Kirja on kiinnostava omana taiteellisena teoksenaan riippumatta siitä, mitä tapahtui todella. Ainakin omalla kohdallani tämä tuntuu uskottavimmalta tulkinnalta Norma […]

Saako oman talon kirjailijaa, joka tekee toiselle kustantajalle loistavan kirjan kehua? Aion kuitenkin. Olen flunssassa ja luen pätkissä Anu Silfverbergin esseekokoelmaa Luonto pakastimessa (Teos 2011). Haluaisin huudella joka toisesta tai ainakin kolmannesta lauseesta ääneen ”juuri noin!” ”aivan!” ”no sinäpä sen sanoit!” Harmi, ettei ole ketään kuulemassa, tekisi mieli lukea ääneen. Kaikki. Sanotaan tämä nyt ihan reilusti […]

Summa summarum: Saksalainen mies nai suomalaisen naisen. Sitten se kirjoittaa kirjan siitä, miten omituisen hassunhauskoja suomalaiset ovat. Daadaadaa, tämä nyt on kuultu. Vaan eipä olekaan. Tässä on toistaiseksi vuoden hauskin kirja – viihdyttävä, oivaltava, vähän kliseinen, mutta filosofian tohtorin kirjoittamana sopivasti yllättäväkin, ihmisyyttä ja parisuhteita kulttuurisidonnaisuuksia laajemmin pohtiva. Suosittelen. Arvio: Minun suomalainen vaimoni (Siltala 2011) […]

Nyt meni maku työpaikan lihapullista. Suosittelen tätä kirjaa kevään parhaana dieettioppaana: ei tee mieli enää mitään roskaruokaa, karkkia tai muutenkaan turhaa e-koodimässytystä. Ruotsalaisen Mats-Eriks Nilssonin Aitoa ruokaa. Väärentämättömän ruuan opas (Atar 2010) romuttaa kaikki myytit myös puhtaasta pohjoismaisesta ruuasta. Ei se mitään puhdasta ole. Se on teollisesti käsiteltyä, vedellä pumpattua, väriaineilla värjättyä ja keinotekoisilla aromeilla […]

Summa summarum: Jatkan valitsemallani linjalla entisten sosialististen maiden nousevan kirjallisuuden ylistystä. Itäberliiniläiseen perheeseen syntyneen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisromaani Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) ei päästä otteestaan. Kadulta löydetään tyttö, jolla on vain ämpäri kädessään eikä tietoa tai muistikuvaa mitään muusta. Niinpä hänet sijoitetaan lastenkotiin. Kuka tyttö on ja miksi? Varaudu lukemaan yhdeltä istumalta. Arvio: […]