totuus nälkätaiteilusta

Uusimmassa Oliviassa kirjailija Essi Tammimaa avautuu vapaan taiteilijan elämästä ja sen karuudesta nykymaailmassa. Juttu on hyvä ja rehellinen ja vastaa aika paljon monien tuttujen kirjailijoiden kokemuksia. Free-kirjoittajan elämästä vapaus on usein aika kaukana – luotettavaa työsuhdetta ei ole, apuraha voi auttaa hetken, mutta loppuaika menee kirjoitustöiden hakuun eikä vapaata ole, koska kaikki aika menee töiden ja seuraavan tulonlähteen pohdintaan. Vuokran
kasaan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Ja Tammimaa on sentään palkittu nuori kirjailija. Lopulta hän ryhtyi opintojensa ansiosta äikän opeksi ja kertoo olevansa nyt onnellinen – toivon, että
kirjoittamiseen jää silti aikaa. Hyvin toimeentulevia friikkujakin tietysti on ja moni valitsee
epävarmuuden vakkarityön pakkoraamien sijaan joka tapauksessa. (mainittakoon, että itse kaipaan juuri nyt työyhteisöä ja ihania kollegoitani hyvinkin paljon, mutta jostain syystä saankin tehdä työtä, jota rakastan, lucky me). Suosittelen kuitenkin juttua niille nuorille, jotka haluavat
julkkiskirjailijoiksi. 😉 Halua vaan, mutta älä hyvä ihminen unohda hankkia vara-ammattia. Ihan
vaan siltä varalta, ettet kumminkaan olisi uusi jari tervo.