Nollasta maralle

Olen pyöritellyt pitkään ajatusta maratonin juoksemisesta, mutta koska se on aina tuntunut mahdottomalta ja oikeastaan ihan järjettömältä suoritukselta, niin asia on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Lisäksi olen kärsinyt pidemmän aikaa ongelmista oikean polven kanssa, minkä vuoksi juokseminen on jäänyt täysin nollille. Kuitenkin ajatus siitä, että en pystyisi johonkin on jäänyt kaivelemaan ja yksi päivä päätin, että juoksen vuoden päästä maratonin. En mitään puolikasta, vaan ihan kokonaisen suorilta.

Ihan ensimmäisenä googlasin, että olenko liian vanha aloittamaan juoksemisen, tämä oli lienee päätöksen teon jälkeinen paniikkireaktio, ja varmaan alitajunnassa toivoin, että yli 30-vuotias on yksinkertaisesti liian vanha. Tietenkään en ole liian vanha juoksemaan, enkä oikeastaan edes vanha. Seuraava vaihe oli sopivan juoksuohjelman löytäminen, tästä kerron myöhemmin lisää. Kolmas vaihe oli ostaa makeimmat juoksuvermeet, mitä urheilukaupasta löytyi.

Yritän pitää tekstin lyhyenä, joten jatkoa seuraa!

Tämä blogi siis kertoo askelistani maratonia kohden ja sivuaa muutakin elämää. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle kohti unelmia 🙂