15+2

Reissusta kotiuduttu, kaikki meni hyvin ja lapsen (eli äidin) ikävä pysyi aisoissa <3 Yllätyin kuinka hyvin lapsi kesti ikävää, tai siis sitä ei tainnut edes olla. Soiteltiin joka ilta wa-puhelu jossa vaihdettiin kuulumiset. Mua pelotti eniten noi lentämiset, en oo siis aikuisiällä lentänyt mihinkään, joten nyt oli hyvä aika näin kaksysiveenä lentää! Kaikki meni siis kuitenkin hyvin, tasaiset lennot, ei taskuvarkaita eikä terrori-iskuja 😀

Viikko 16 pyörähti käyntiin ja luulen ehkä tunteneeni ekan liikkeen toissapäivänä, en oo kyl ihan varma ja jotenkin epäilen itteeni koska istukkakin on edessä. Vauva tykkään myllätä tuolla vasemmassa reunassa, en oo kertakaan tavottanu sykkeitä oikealta, vaan tarkka paikka on tuolla vasemmalla. Toissapäivänä oli myös menkkamaista kipua ja tissit on kyl arat olleet pitkään, mutta noin muuten koen olevani oireeton 🙂 Kaksi viikkoa vielä lääkärin ultraan ja siitä kaksi viikkoa rakenneultraan <3

Huolta ja murhetta on aiheuttanut nyt esikoisen käytös päikyssä, sieltä on tarttunut isojen poikien puheet ja se jos mikä on kamalaa kuunneltavaa. Lapsi on suuritarpeinen, vahvalla temperamentilla varustettu tapaus johon ei oikein päikyn hoitajatkaan osaa aina suhtautua. Apua on haettu oma-alotteisesti lanu-talolta, mutta vielä ei oo päästy ihan mihinkään konkreettiseen, lapsen päivät on tosi vaihtelevat, joskus raivareita tulee enemmän, joskus ei yhtään. Odotellaan nyt uutta vasu-keskustelua, sitä ei oo ollu tässä ”uudessa” ryhmässä vielä ollenkaan ja lto on myös uusi.

Huh <3