Viikko keskenmenosta

Siitä on jo viikko, kun lähdin aamuvuoroon pientä tuhruvuotoa vuotaen ja stressaten, mitä tästä tulee. Kaveri whatsappin päässä sanoo sen olevan normaalia, hänelläkin oli ja nyt edelleen kaikki hyvin.

Olin niin väsynyt perjantai-iltana kun pääsin kotiin kohtu tyhjänä, n.klo 23.00. Ajoin vajaan kahden tunnin matkan kotiin keskussairaalalta, soitin kahdelle kaverilleni sekä äidille ja itkin. 

Kotona olin jo aika tyyni, mitä nyt vielä miehen syliin käperryin itkemään. 

Pyysin kaksi päivää sairaslomaa, sit olin vielä kaksi päivää vapaalla. Eilen menin aamuvuoroon, olo oli aika tyhjä, sanoinkin kaverille että nyt tuntuu siltä, että elämänilo on kadonnut. Ei naurattanut, ei hymyilyttänyt. Työkaverit huomasivat etten ole omaitseni, mutten ole vielä asiaa avannut kellekkään. 

Kävin äsken verikokeessa, jotta nähdään että hcg on laskenut alas. Hoitaja soittaa vielä iltapäivällä, miten jatko.

Meinasin myös soittaa, kunhan miehen spermatulokset tulevat, lapsettomuuspolille ja kysyä, kuinka tämä raskautuminen vaikuttaa hoitoihin, pitääkö odottaa taas vuosi vai voidaanko lähteä aloittelemaan meidän ensimmäisiä hoitoja. Esikoinenhan tuli luomuna, kuten tämänkin kesken mennyt raskaus.

Mantraan ääneen autossa ”kyllä me vielä lapsi saadaan”, ”vielä ei ollut meidän aika”, ”tämä onnistuminenkin oli jo hyvä asia”.

Aloin nyt syömään taas rautaa, mamavitamiineja ja juomaa reilusti vettä, näiden koen olevan avainasioita tähän 2. raskauteen.

Vuoto hiipuilee pikkuhiljaa, se on ollut hyvin vähäistä ja epäilyttää, että eikö sitä enempää tulekaan. Toivottavasti nyt loppuisi ja päästäisi taas bongaamaan ovista. 

 

Kiitos kaikille kommentoineille, tuki on aina tärkeää <3