Aloitetaan.

Nyt en aio paljastaa kuka olen. Viimeksi tämä moka kävi ja jouduin poistamaan blogini, koska tuntuu kuitenkin ettei asioista vain voinut puhua. Nyt mennään anonyyminä.

Facebookista löytyy aivan mahtava ryhmä tämmöiselle mammalle. Tai no, perheelle keillä on jo lapsi, mutta kokevat lapsettomuutta. Joissain määrin. Meillä ei kerenneet tutkimukset alkaa, kun teinkin plussan. Lapsettomuuspolille olisi ollut aika kahden viikon kuluttua. Ehkä se on se lopettaminen, jäätävä yrittäminen, ajoittaminen. Se kun loppui ja tajuttiin hakea ulkopuolelta apua, ehkä relasin ja se plussa tuli. Se oli ihan käsittämätöntä. Yleensäkkin kun tuntuu että kaikki vaan plussaa ekasta kerrasta. Eheiiiii. Ei ei ei. ”On ihan normaalia yrittää vuosi.” Juuuu-u. On varmasti, mutta siinä vaiheessa se ei enää ole helppoa. Meidän pitäisi olla ihan hyvässä lisääntymisiässä, mies kolmekymppinen, minä muutaman vuoden kuluttua myös. Jossain on kuitenkin vika ja sitä vikaa lähdetään nyt selvittämään ensi kuussa (marraskuu). Ollaan neuvolan kautta varattu aika lääkärille jonka kautta päästään tutkimaan ensimmäiset asiat. Mä tiedän ovuloivani, mun kierrot on suht tarkat muutaman päivän heitolla. En usko, että mulla on mitään sairautta, koska en oirehdi. Haluan kuitenkin, että mut tutkittaisiin, koska sitten tietää että onpahan tarkistettu ja helposti korjattu ”vika” jos sellainen löytyy. Enemmän pelkään miehen puolesta. Sen tiedämme, että vastauksella ”siittiöitä on” – niitä on! Se että paljonko, millaisia, mihin suuntaan meneviä – ei mitään hajua.

Nyt on menossa siis yrityskerta numero yhdeksän, eli yhdeksän kuukautta yritetty. YHDEKSÄN. Tiedän, joku oottaa vuosia. Mutta silti, yhdeksän kuukautta, yhdeksän kertaa pettymystä. Melkein joka kerta olen varma että NYT, nyt olen raskaana. Eiiii taaskaan. HUOH. ISOLLA.

Ensimmäinen lapsemme on nyt vuosi ja kolme kuukautta. Pienihän se vielä on. Ihan reppana, vauva <3 Kuitenkin, raskaus-ja vauvakuume on iso.

Tästä aloitetaan nyt purkamaan tätä paskaa. Oikeasti vain oman mieleni takia.