Press

Se tunne! Se tunne kun näät että tuttusi odottaa ties kuin monetta lasta ja sinä itse rämmit suossa kuukaudesta toiseen pettyen! 

En voi oikeesti kuvailla tätä tunnetta, eihän ne hänen lapset ole multa pois tai muuta vastaava, on vaan niin kamalan epäonnistunut ja huono tunne itsestä. Miksei se meille ole niin helppoa? Miksi toisilla se on vaan niin, että asiat tapahtuu vaikkei niitä odotakaan tapahtuvan?

En tiiä mistä sitä voimaa pitäisi etsiä, miten pitäisi tuntea, mitä ajatella kun kaikki pyörii vaan yhdessä asiassa. 

Poistin itseni jo joistakin yritysryhmistä, koska en yksinkertaisesti kestä nähdä sitä kun joku on saanut plussan. En osaa ajatella sitä positiivisesti millään tavalla. Muistan niin ne tunteet ennen esikoista, kun häntä ei vaan edelleenkään näkynyt, vaikka yritystä oli jo takana vuosi ja viisi kuukautta.

Kunnes se päivä koitti, meille tuli kutsu ekoihin politutkimuksiin ja sitten…kuin salama kirkkaalta taivaalta, herranjesta, plussatesti!!!!! Voi sitä onnen ja ilon määrää kun sai soittaa ja perua poliajan kertoen että me just plussattiin <3 

Oikeasti mulla ei ehkä olisikaan niin ”hätä” mutta tuntuu että vuodet alkaa tulemaan vastaan vaikka ikää on se 27, loppuvuodesta 28. Lähinnä jos jokaisen lapsen ”teossa” menee näin pitkään. Jos me niitä edes enää saadaan. 

If you feel it, press <3