VV

Tämmöisinä päivinä sitä kaipaisi aivan helvetisti tukea ja apua, kun menkat alkoikin. Eilen tuli niin pientä tiputtelua, että kerkesin jo melkein innostua, että josko ne menkat eivät alakaan. Kuitenkin yöllähän ne alkoi kunnolla ja toivon rippeet katosivat.

Tuntuu tää kyllä niin raskaalta.. miten voikin olla, että ollaan yritetty toista jo KOLME VUOTTA!?

Mistään ei saa apua, polille kutsua ootellaan syksylle. Mietin jo yksin pienessä mielessäni lahjasiittiöiden käyttöä..

Jos olisin sinkku, en miettisi kahta sekuntiakaan. Vaikkakaan miehen siittiötilanne ei ole toivoton ja onhan sieltä jo kaksi kertaa jotain saatu aikaiseksi (esikoinen + keskenmennyt) niin kyllä alkaa mietityttämään, miten voikin meillä olla niin huono tuuri tän asian kanssa. Lasta niiiiiin toivotaan, mutta ei sitä saada sitten millään. Kokoajan tulee naaman eteen tuttuja jotka odottavat ties monetta. Mulla ei tän asian suhteen ois mitään hätää, ellen mä kokis itteäni jo hiukan vanhaksi, varsinkin kun raskautumiseen menee niin pitkään, pelkään että jäädään täysin ilman sitä, mitä oltais haluttu.

Mietin viime yönä myös 18-vuotiaana tekemääni aborttia..jos olisin yksin tehnyt päätöksen, olisin varmasti vauvan pitänyt. Hän olisi jo 9-vuotias <3 

Tuntuu myös oikeesti tosi raskaalta, että mietin, miksi valitsin tuon miehen..miksen löytänyt miestä, jolle odottaisin jo ties monettako lasta. Miksi?!!!

 

Oikeesti, vitun vittu.