Yk11

Heissan!

Se ois nyt yk11 kiepahtanut käyntiin tämän päivän menkkojen alun takia. Nyt tuli onnistunut kierto, jonka pituudeksi tuli siis 28.

Varasin myös samalla labra-ajan huomiselle niihin verikokeisiin. 

Sain taas aamulla kuulla yhdestä parista ketkä saavat lapsen kesällä. Puhuin itsekseni sen jälkeen autossa, että missä meidän vauva on, miksi me ei saada lasta niin helposti? 

Jotenkin en osaa käsitellä tätä asiaa, siis vaikka tiesinkin että tässä kuussa ei varmasti tärpännyt kun oli vähän sitä ja tätä, ei päästy yrittämäänkään. Harmittaa silti hirveästi ja kateuden tunne nostaa päätään. Sitä ei todellakaan osaa kukaan ajatella miltä se tuntuu, ellei itse ole kokenut sitä odottamisen tuskaa. Pelko alkaa myös olemaan seuraava tunne miltä musta tuntuu, koska pelottaa että jos sitä toista ei tulekaan. En ymmärrä! Miten se vaan voi olla NIIN vaikeaa! Luulisi nyt olevan maailman luonnollisin ja helpoin asia mutta paskan latvat, helvetin vaikeeta tää on.

Nyt tekis mieli vaan hakea se karkkipussi kaupasta ja jäädä sohvan nurkkaan mussuttamaan nameja. Tää on tää joka kuukauden kp1- tapahtuma, kun mulle tulee yleensä illalla niin maansamyynyt olo että haen karkkia ja pillitän sitä ettei me vieläkään saada lasta.

Mistä sitä voimaa saa, että jaksaa?