Hiljaiselo on nyt ohi, valintakokeet takanapäin ja nyt voi alkaa keskittymään olennaiseen; eli siihen että enää on kolme (3) viikkoa  kesälomaan!

Pääsykoerumban aiheuttamaa stressiä on lievitetty siten, että luottokorttia on vingutettu reiligearin keräämiseksi. Ostoslistalla on vielä vaikka mitä, mutta olennaisia tarvikkeita löytyy jo kämpän nurkista. Verkkokaupoista on tarttunut mukaan mm. rinkka, matkapyyhe ja matkalakana. Seuraavassa esittelenkin mitä suhteellisen edullisia, budjettiturvallisia löytöjä olen matkaamme varten tehnyt.

Kaikkien reuppureissaajien olennaisin tarvike on tietenkin ergonominen ja kestävä rinkka. En omani kestävyydestä tiedä, sillä satasen budjetilla on yllättävän vaikeaa löytää yhtään mitään, yhtään mistään. Mutta kuten kaikissä elämäni osa-alueissa, pätee tähänkin köyhäläisideologia: ”ei se laatu, vaan se hinta”. Hinta tulee siis ehdottomasti kriteerilistan ennakkosuosikkina, mutta naisihmisenä osaan arvostaa myös esteettisesti kivannäkösiä asioita. Värinä vihreä on jo pitkään ollu tosi trendikästä, ja vaikken itseäni trendikkääksi kategorioisikaan, on vihreä melkeen ainoa ’väri’, jota suostun päälleni pistämään. Näiden ehtojen puitteissa, silmiini iski yksi rakkaus, jota ilman tuskin voisin reissulle lähteä: Savotan ”Commander” rinkka (oliviin värisenä tottakai). Tärkeetä rinkkavalinnassa on tietenkin, esteettisyyden ja hinnan lisäksi, koko, säädettävyys, ergonomisuus, käytännöllisyys ja hyvät materiaalit. ”Commanderissa” yhdistyy kutakuinkin kaikki nämä. Ja mikä parasta, sen sai alle satasella. Säädöt kaipaa vielä vähän säätämistä, mutta onneksi internetin ihmeellinen maailma on täynnä videoita urbaaneille uusavuttomille länsimaalaisille, joiden aikuistumisriittinä toimiva reppureissu kaipaa hieman äidillistä ohjeistusta.

Hostellit on myös ehditty jo varaamaan ja skaala onkin kaiken maailman rotankoloista Venetsiassa, trendikkäisiin nuorisohostelleihin Damissa. Koska en kaipaa kirpunpuremia kreikkalaisen jumalattaren virheettömään kroppaani, olen varautunut tähän tuomalla omat lakanat. Call me what you will, mutta itsestäni olen yllättävän viisas. Toiveisiini vastattiin ja Matkavaruste.fi’stä löytyi budjettiini sopiva keinokuituinen matkalakana, jonka luvataan kuivuvan nopeasti ja vievän yllättävän pienen tilan pakattuna. Sen saapuessa yllätyinkin, kuinka kompakti ja kevyt pakkaus sieltä ilmestyikään. Stressivapaiden öiden takaaja kustansi vaivaiset 26€ (ottaen huomioon, että silkkisten matkalakanoidden hinnat hidovat sataa euroa).

Vaikka useissa hostelleissa on mahdollisuus vuokrata pyyhe kohtuu edulliseen hintaan, koin kuitenkin fiksummaksi raahata oma mukanani. Once again kriteereitä oli nopea kuivuvuus ja kevyt, sekä pieneen tilaan pakattava materiaali. Koska tosta nurkan takaa, Turun Hansakeskuksesta, löytyy partioaitta, kipasin pyyhkeen sieltä nappaamassa, mikä osoittautuikin mitä pahaimmaksi valinnaksi. Partioaitassa komea, nuori kundi ohjeisti tarpeisiini sopivimman vaihtoehdon valitsemisessa. Pidemmittä mutkitta parhaimmaksi osoittautui ”Sea to summit”, tekninen micro fibre -pyyhe. Ja koska tässä vartalossa lääniä riittää, ei mikään tavallinen pesulappu riitä sen kuivaamiseen, valitsin kooksi XL (150cmx75cm tms.). Koko komeus käärittiin sopuhintaan 35€.

Tarpeellista tai ei, helpottaa em. hankinnat reissuelämistä ainakin jonkin verran. Empiiriset kokeet säästetään reissunpäälle, joten valintojeni toimivuudesta voi keskustella vasta sitten. Näiden hifistelyiden lisäksi vierailin paikallisissa pettämättömissä rättikaupoissa, jossa shoppailisin vaikka olisin multimiljonäärin varoissa. löysin Menkka Haukasta sadeviittasysteemin puoli-ilmaiseksi, 7.95€. Toimivuus testattu ja hyväksi todettu. Kooltaankin niin väljä, että jopa minä+rinkka -yhdistelmä mahtunee sen alle tarvittaessa. Gina Tricotista mukaan tarttui jonkin sortin sporttisukat, myöskin 7.95€. Sporttisuudesta ja teknisistä ominaisuuksista en menisi takuuseen, mutta jalassa tuntuu ihan kohtuu mukavilta ja reilikenkien kanssa menee mukavasti yksiin. Reilikengätkin on siis jo hankittu, mutta niistä luultavasti Stuulian kanssa jotakin yhteispostausta luvassa myöhemmin.

till next time

– inka