praha.

terve ja heipa hei,

hengissa ollaan, just ja just. lukot korvissa alkaa avautua, hostellin ovien kanssa sen sijaan on viela opettelemista.

aamulla lahdettiin lahdesta, kuulostaapa muuten holmolta, kohti helsinki-vantaata, josta nousi lentomme prahaan. lentomatka meni vikkelasti ja miellyttavasti lukuunottamatta sita faktaa, etta molempien tyttojen korvat oli laskeuduttua enemman lukossa kuin alko sunnuntaisin. pari ekaa tuntia prahassa meni kommmunikoidessa hurmaavien MITAAA raakaisyjen avulla, mutta onneksi nyt ollaan edes sen suhteen normalisoiduttu. lentokoneet eivat ilmeisesti ole inkan suurimpia ystavia, silla once again se sairastui ilmastoinnin ja paine-erojen takia. maailman iloisimmalla stuertilla saatttoi olla myos nappinsa pelissa… ainakin koominen miimikkoesitys lennon alkuhalinassa tarjosi viihdetta.

hostellille oli keskustasta vahan matkaa kavella, mutta puolen tunnin tarpomisen ja tuulian viisveetasolle taantumisen millon ollaan perilla missa me ollaan onks viel pitka matka jalkeen saavuimme nalkaisina ja nuutuneina maaranpaahan. avaimet kouraan, lakanat peteihin, rinkat lokeroon, ylos, ulos ja ruokaa etsimaan oli seuraavan mission nimi, jonka jopa tuuliakin suoritti pakollista instagrammailua ja facebookkailua lukuunottamatta ennatysajassa. sightseeing ja turhanpaivainen metrolla cruisailu sai ajan kulumaan kun siivilla. nyt molemmat mimmit on ruokittu, juotettu ja laakitty. uni alkaa painaa jo silmaluomia kiinnepain ja iltateet sai kropankin rentoutumaan. suuntaamme vallyihin tapahtumarikkaan paivan saattelemana.

ps. praha on aivan ihana kaupunki, mutta taa tsekkilainen nappaimisto jurppii toden teolla.

unisin silmin

inka ja tuulia