28, 3, 52, 17
Olen aina pitänyt enemmän kirjaimista kuin numeroista. Olin kai jossain kohtaa elämääni matemaattisesti ihan kohtalaisen lahjakas, mutten ikinä saanut sellaisia kiksejä kertolaskuista tai piin likiarvosta kuin kauniista kielestä, yhdyssanavirheiden korjaamisesta tai onnistuneesta aakkostamisesta. Yhä vain odotan, koska lyhyen matematiikan laudatur osoittautuu hyödylliseksi, tai että elämässä tulee derivointitaidon kokoinen osaamisaukko eteen.
(Jos olisin nyt teini, todellakin hiostaisin ahteriani turhemmillakin matematiikan kursseilla, opettelisin ohjelmointitaidon, tuijottaisin ruudulla viliseviä numeroita typertymiseen asti sekä turvaisin itselleni toimeentulon ja vallankahvan vuosiksi eteenpäin.)
Minulla on tuskastuttavan huono nimimuisti, mutta numeroiden kanssa olen vielä onnettomampi. Vuosiluvut soljuvat pois päästäni hetkessä eikä ole toivoakaan, että oppisin yhdellä junalipun vilkaisulla istumapaikkani. Joitain äärimmäisen olennaisia kyllä muistan: ala-asteen englanninopettajan silloisen puhelinnumeron, lapsuudenystävän syntymäpäivän ja kaikkien tärkeimpien ensitreffien päivämäärät (mikä tietysti saa odottamaan tulppaaneja aivan turhaan, tiedetään).
Miten monia numeroita sitä päivittäin pyöritteleekään. Neljän sarja kaupan kassalla, viitonen tuntilistaan työpaikalla, kuusi minuuttia munakelloon, seitsemän oikein…no ehkei kuitenkaan. Aina välillä sitä alkaa laskea yhteen oman elämänsä yhtälöitä, tuntee sattuman valitsemissa numeroissa täsmällisiä tarkoituksia.
Teoriassahan en suostu näkemään numeroissa niiden kokoa suurempia merkityksiä, mutta silti olen valinnut lottoriviini rakkaimpien syntymäpäivät ja hääpäiväkseni sellaisen perjantain, josta tuli hienoin mahdollinen kaiverrus vihkisormukseen. Silti olen vähän hämilläni siitä, miten monia yhteensattumia erään jännän ihmisen ja oman elämäni numeroista löytyy. Ja silti tai juuri siksi hykertelen sille, että olen kokenut suurenmoisen synnytyksen salissa numero kolmetoista.
Väitän siis aina, etten ole tuumaakaan taikauskoinen, en luota kohtaloon tai haksahda yliluonnollisiin. Luen naistenlehden horoskooppisivun ihan vaan huumorimielessä (ja vietän sitten seuraavan viikon odotellen, koska se pitkä tumma tuntematon mies oikein tulee elämääni). Toimistolla työpöydässäni istuu harrastaja-astrologi, joka luki syntymähetkeni tähtikartasta tulevaisuuteni. Yritin olla oma kyyninen itseni, mutta en ihan onnistunut. Eihän siinä mitään järkeä ole, että ensiparkaisuni hetkellä planeettojen asennot jotenkin määrittelisivät elämääni, mutta ehkei siinä järkeä kuulu ollakaan. Jos tähdet kertovat, että voin menestyä, niin sittenhän minun kannattaa menestyä!
Viime vuoden viimeisenä näkemäni elokuva oli seniorisalaisuusdraama 45 vuotta, joka on saanut kriitikoilta viiden tähden arvosteluja. Elokuvassa parasta oli se keskustelu, jonka se sai käymään palatessamme kaupunkilomalta kotiin. Menneisyyksistä, paljastuksista, pettämisestä ja peloista. Oma uusin ihmissuhteeni on kestänyt pikemminkin 45 päivää, mutta aika montaa tunnetta on siinäkin jo mukana.
Tällä viikolla olen ilmoittanut viisivuotiaan esikouluun, viruttanut kolme putkiloa verta laboratoriossa (tai mistä minä tiedän kuinka monta, en kestä katsoa), käyttänyt kolminumeroisen summan kampaajalla ja saksinut itse kaksi kuontaloa lyhyemmäksi, näpytellyt kymmeniä numeroita laskutusohjelmaan, kattanut päivällispöytään viisi lautasta ja saanut sen seitsemän yöherätyksen jälkeen käpertyä yhteen lämpimään kainaloon. Olen aivan hukassa kalenterin kanssa, tsemppaan muistaakseni voimassaolevan viikonpäivän ja koetan laskea kymmeneen kun sisarukset aloittavat jälleen yhden turhalta tuntuvan kiistan. Kaikesta päänsisäisestä kuhinasta huolimatta hyvän olon asteikolla tunne on vähintäänkin yhdeksän ja plussa.
Kerronpa teille tämänkin: kaikesta järkevyydestäni huolimatta haaveilen kellotatuoinnista, jossa näkyisivät elämäni mullistavimmat numerot. Ne neljä lukua, joista on muodostunut sekä esikoisen syntymäpäivä että kuopuksen syntymäpaino. Minun maagiset numeroni.
Nyt kuitenkin aion syödä nachoja, ja niitähän ei lasketa.
(Otsikon numerot taas ovat torstaiaamun tärkeimmät: pakkaslukema, puettavien ihmisten määrä, puettavien vaatekappaleiden määrä ja pukemiseen kulunut aika minuutteina. Puuh.)