Edellisestä blogipostauksestani on kymmenen päivää. Pieni ääni on kehottanut kirjautumaan Lilyyn, Facebook on huolissaan kun tykkääjäni eivät ole kuulleet minusta aikoihin. Ei hätää, hengissä ja hyvinvoivana täällä toki olen, aikaakin olisi kirjoittamiseen vaikka kuinka, vaan ei ehkä selkeää aihetta. Ei juuri nyt, ehkä taas kohta. Mutta mitä kaikkea ehtii kymmenen päivän aikana, vaikka tai ehkä […]

Kun nelivuotiaani viime kesänä oppi lukemaan, meinasin pakahtua sekä ylpeydestä että huolesta. Puoli vuotta olen odottanut sitä hetkeä, kun kaupan kassajonossa lehtiotsikoita ääneen lukeva lapsi kajauttaa ilmoille karmivan kysymyksen ”Äiti mikä on pelhesulma?” Enpä osannut ajatella, että käsitteen määrittely on tarpeeksi hankalaa ilman henkirikoksiin viittavaa loppuosaakin. Mikä on perhe? Kuka siihen kuuluu? Valokuvaaja Susanna Kekkosen […]

Tiistai-iltana istuin sängynlaidalla ja itkin. Itse asiassa olin kostuttanut silmäkulmiani useammankin kerran saman päivän aikana. Päiväkodin hoitaja sai tarjota nenäliinaa ja koulutoverit kuunnella avautumisiani lounaalla, Pikku kakkosen aikaan naamioin kyyneleeni liikutukseen lastenohjelman onnellisesta lopusta. Kun lapset nukutusaikaan lietsoivat itsensä ja toisensa ylidramaattiseen en ikinä halua nukkua -itkuun, pitelin hetken käsiä korvillani, purin hammasta, koetin löytää […]

Perustin puolisentoista vuotta sitten Facebook-ryhmän Pyynikin puistoäideille, kun leikkipuiston aitojen sisäpuolelle oli muodostunut mukava porukka ja oletin meidän kykenevän kommunikoimaan myös hiekkalaatikon ulkopuolella. Ryhmän kuvauksessa kirjaan, kuinka voimme käyttää sitä puistotreffien sopimiseen tai kurahousukeskusteluun. Tosiasiassa ryhmän pääfunktiona on ollut koota meidät äidit aina silloin tällöin yhteen, ilta-aikaan, kaljalle, ilman lapsia. Eilen treffasimme taas, illallisen merkeissä. […]

Kun aiemmin olen kuunnellut puhetta verkostoista, olen kurtistanut otsani kolmelle rypylle. Mielessäni olen lisännyt termin eteen hyvän veljen, kääntänyt käsitteen korruptioksi, nepotismiksi ja suoraksi yhteydeksi yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Viime aikoina verkostot ovat kuitenkin saaneet henkisen hyväksynnän myös minulta. Kun työnhakuni viime syksynä tuli aiempaa paljon ajankohtaisemmaksi, toitotettiin joka tuutissa verkostojen merkitystä. Työttömyys ei tänä päivänä olekaan […]

Lapsuudenkodin huoneessani oli puinen perintöarkku. Säilöin sinne asioita, jotka eivät mahtuneet koulupöydän laatikoihin tai kaivanneet kyläilevien kavereiden saatika huoneratsauksen tekevän isoveljen katseita. Postimerkkejä, hevosvihkoja, noloiksi muuttuneita musiikkilevyjä ja käsittämättömän määrän suunnitelmia. Olin nimittäin jo lapsena maaninen suunnittelija: tein aikatauluja niille (kuvitteellisille!) päiville, joilla minulla olisi oma hevonen, piirtelin unelma-asuntojen pohjapiirustuksia ja laadin viikon kasvisruokalistoja esiteinin […]

Kävin sunnuntai-iltana yksin elokuvissa. Jo jonkin aikaa ohjelmistossa pyörinyt Boyhood kiinnosti niin, että pakkasin irtokarkit laukkuun, kipitin itsekseni purevassa pakkassäässä keskustan halki ja asettelin itseni elokuvateatteri Niagaran punaiselle penkille. Ja onneksi kipitin ja asettelin: elokuva oli huikean hyvä. Kahdentoista vuoden aikana kuvatusta kasvutarinasta oli helppo löytää yhtymäkohtia omaan elämään. Näin itseni opiskelevana yksinhuoltajaäitinä, joka haaveilee […]

Pari viikkoa sitten putsasin järjestelypuuskassa vaatekaappini, hankkiuduin eroon turhista kuteista, avauduin vaatehaasteistani ja marssin selkeän ostoslistan kanssa alennusmyyntiostoksille. Tavoitteena oli ja on katsetta, aikaa ja käyttöä kestävistä vaatteista koostuva garderoobi. Halusin helposti yhdistettäviä, yksinkertaisia ja hyvältä tuntuvia vaatteita, tarvitsin toimivia asuyhdistelmiä opiskelu- ja työelämään. Ehkä eniten kaipasin selkeyttä vaatekaappiin ja vähemmän kiireisten aamujen asukriisejä. Tein […]

Tunnustan takkini kääntyneen. Kun olin yhden pienen lapsen äiti, pidin päiväkotia pahuuden pesänä. Tasapäistävänä laitoksena, jossa työhönsä kyllästyneet tarhantädit katselevat kattoon, kun pojat leikkivät autoradalla sinisissä verkkareissa ja tytöt pimittävät barbejaan pinkeissä sukkahousuissa. No, tämä olkoon kärjistys – lähinnä kuvittelin päiväkodin tarkoittavan automaattisesti melua, hälinää, eineslihapullia, sairastelukierteitä, aggressiivisia lapsia ja resurssipulassa riutuvia lastenhoitajia. Puistossa me […]

Junailimme jälkikasvun kanssa maalle mummilaan. Reissuun päästiin vihdoin nyt, kun sairastapaukset eivät enää seuraa toisiaan ja koko perhe on kutakuinkin kuosissa. Perinteisesti mukaan pakatut juoksuvarusteeni jäivät kyllä kotiin – yskäni on saavuttanut melko eeppisen, hevosmaisen olomuodon, joten hölkkälenkille ei ole asiaa. Eikä ehkä niin mieli tekisikään sysipimeällä metsäpolulla pinkoa, kun jäävettä sataa vaakasuoraan ja pohjoistuuli […]