Olen viime viikkoina miettinyt enemmän kuin tehnyt, lukenut enemmän kuin kirjoittanut. Kuntavaalien jälkeen yksi kevään tavoite vaihtui todellisuudeksi ja kampanjastressi kokousaikataulujen sovittelemiseksi. Sain huikeat 258 ääntä (kiitos niistä kaikista!) ja olen omaksi yllätyksekseni Tampereen kaupunginvaltuuston vihreän valtuustoryhmän neljäs varavaltuutettu. Jos siis isot vihreät orakset ja ollipojat ovat reissussa, minulla on suuri todennäköisyys päätyä valtuustosaliin painamaan […]

Erosimme lasteni isän kanssa nelisen vuotta sitten. Muutin keskustakolmioon kolmistaan kaksivuotiaan poikasen ja käsivarrella kulkeneen viisikuisen kuopuksen kanssa. Arki oli totaalisen erilaista kuin nyt: olin fyysisesti ja henkisesti kiinni lapsissani lähes vuorokauden ympäri, näin heitä joka ikinen päivä, heräsin heidän vuokseen joka ikinen yö. Kerran tai kymmenen. Työnsin tuplarattaat puistoon, kuljetin esikoisen kerhoon, söimme perjantaisin […]

Jokohan olet huomannut, että käsillä on KUNTAVAALIT? Jos olet tiedolta välttynyt, lähetän terveisiä jurttaan ja onnittelen todellisuuspaosta. Tiesit ehkä senkin, että minäkin olen kuntavaaliehdokkaana. Voit siis äänestää minua, jos asut Tampereella. Ja jos tykkäät ajatuksistani. Ehdokasnumeroni on 249. Itselläni on aika heikko numeromuisti, toivottavasti tuo jää sinulle paremmin mieleen. Vaalikampanjoinnin aikana olen kiteyttänyt ajatuksiani esitteen […]

Ruuhkavuodet. Kliseeksikin kauhtunut käsite, jolla voi helposti perustella liikuntaharrastusten laiminlyönnin tai ystävien yhteydenpidon unohtamisen. Ruuhkassa rynnitään ripsivärit vähän sinnepäin sudittuina tarhanportilta työpaikalle ja kaupan kautta kotiin, aina on joku lapanen hukassa tai hammaslääkäri jäänyt varaamatta. Töissä ei saa turistettua itsestään sataa prosenttia, kun mielessä pyörii kurahousut, vasukeskustelut, kotiin jäänyt kuumeinen lapsi tai muu metatyö. Kotona […]

Aamun avautuminen värjää taivaan kosken takana samoilla sävyillä, jotka nelivuotias valitsisi vesivärityöhönsä. Auringonsäteet heijastuvat ikkunasta tietokoneen näytön kautta sokaistuviin silmiin, mutta kukaan ei halua kääntää kaihtimia kirkkauden tielle. Mustin talvi on taittunut, marraskuun surut on suolalla sulatettu ja joulun keinovalo vaihtunut luonnon omaan hohtoon. Tammikuun viikot ovat tarkoittaneet arkeen asettumista, uusperheen uomiin upottautumista, työtahdin takomista.  […]

Pääsimme jouluksi kotiin. Muuttopäivänä apujoukot kantoivat kolmanteen kerrokseen pöytiä, tuolia, sänkyjä, lipastoja, muistoja ja mielettömän (nimenomaan merkityksessä vailla mieltä olevan) määrän keittiötarvikkeita kahdesta osoitteesta. Tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet paikkojaan, pedit on pedattu raitalakanoilla ja kaikilla patjoilla on nukuttu makoisia unia. Vielä puuttuu katosta lamppuja, makuuhuoneesta kaikki kalusteet, ikkunoista verhot ja häkkivarastosta tolkku. Vaatehuone on vuorattu lattiasta […]

Muuttaminen on stressaavaa, sormenpäitä ja hermosoluja kuluttavaa, tympeää ja työlästä. Jokainen muuttokuormaa kasannut tietää sen huokausten määrän, joka syntyy kun vaatehuoneen perukoilta löytyy vielä yksi muistolaatikko tai kun viime muutossa häkkivarastoon unohdetut aarteet hyppäävät taas silmille. Jossain vaiheessa pakkausoperaatiota sellaisetkin asiat kuin verhot, kattolamput ja pesukoneet tuntuvat ihan vaan vitsaukselta.  Juuri nyt kotini on vuorattu vihreillä […]

Sisuksissa sykkii jännitys, odotus, ilo ja piilevä paniikki. Uusi vuosi otetaan vastaan uudessa kodissa, jossa koitetaan sovittaa yhteen kahden perheen kulttuurit, kaksi prinsessaharhaista nelivuotiasta ja kaksi itse tiskinsä hoitamaan tottunutta aikuista. Luvassa on taatusti törmäyksiä ja tottumista, joustoja ja jokunen väärään kohteeseen unohtunut talvihanska. Salaa kuitenkin kuiskaan, että jo kerran kuopattu haaveeni parisuhteella yhteen liimatusta […]

Syksy taittui talveksi odotettua rivakammin. Loskainen, nuhjuinen, sohjoinen sää jäi kokonaan välistä, kun värikkäiden lehtien leijuttua maahan siirryttiin suoraan valkeisiin kinoksiin ja pistelevään pakkassäähän. Toppahaalarit on kaivettu varastosta, aamuisin kaipaan pitkiä kalsareita ja iltatee tuntuu taas oikeutetulta. Viimeisin kuukausi on ollut ikkunasta katsottuna kaunis, mutta kehossa ja mielessä kipeä. Sekaisin ei ole ollut vain yks […]

Uudenvuodenaattona paikansin kaulastani kyhmyn, kouraantuntuvan pahkuran joka oli tullut vaivihkaa tai kasvanut yön aikana, joka selitti ajoittain ahdistaneet paidankaulukset ja alkavalla flunssalla selitetyt kurkunkarhaudet. Nyt on kulunut jo puoli vuotta kilpirauhasleikkauksesta, jossa kaulastani kaivettiin ulos kyhmyjen lisäksi koko kirottu umpirauhanen. Jäljellä on jännä arpi ja aamurutiineihin pureutunut tyroksiinipillerien pyörittely. Mutta mitä siis on tapahtunut tämän […]