Huomasitteko? Talvi on taitettu, kevät kolkuttelee räystäitä ja auringonsäteet lämmittävät toppatakkikansaa. Valon määrä ei lisäänny vaivihkaa, vaan hätkähdyttää sekä aikaisina aamuina että niinä päivinä, kun askeleet vievät puoli viideltä puolijuoksua päiväkodin portille. Kun kalenteri kääntyi maaliskuuhun, viisivuotias totesi että nyt on kevät, eikä ottanut kuuluviin vastaväitteitä tai aikuismaista mutinaa ikkunan takana lymyävistä lumikasoista ja visusti […]

Toivoinko viimeksi, että viikot vähän hidastuisivat? Huutoni kuultiin ja flunssa tuli taloon. Alkuviikko oli yhtä niistämistä, työreissujen delegointia, multitaskaamista ja poissaoloa sieltä sun täältä. Onneksi oikoluin seuraavana päivänä sen uutiskirjeen, jota kirjoitin samalla kun pelasin muumimuistipeliä kiukkuisen kolmevuotiaan kanssa. Vieläkin kuopus sanoo olevansa pikkuten kipeä, oma pää on puolittain tukossa ja korvatkin lukossa. Jokin on […]

Vuosi 2016 ei ehkä olisi voinut alkaa huikeammin, hervottomammin, hullummin. Kuluneen puolentoista kuukauden aikana olen ollut niin monessa paikassa, tilassa, tunteessa ja tuiskussa, että tuskin tällaista alkua olisin osannut povata edes siitä uudenvuoden tinasta, joka unohtui valaa (ja ostaa). Kun alkaa käyttää fraasia ”tänä vuonna”, toivoisi olevansa kalenterinsa kanssa jossain muussa kohdassa kuin kakkoskuukauden toisella […]

Olen useammankin kerran kirjoittanut elosta eroperheenä, ytimen ulkopuolella. Pohtinut perheen määritelmää ja sitä kenen siihen voi katsoa kuuluvan. Avautunut siitä, miten yhteishuoltajuudessakin kaipaisi eniten arkipäiväistä, henkistä vanhemmuuden jakamista. Aina juhlapyhinä herkistyn: äitienpäivänä onnittelin itse itseäni, jouluna rakensin triollemme oman pienen valon juhlan ilman kuvastojen kimmellystä.   Kohta on kulunut tasan kolme vuotta tähän kotiin muutosta […]

Kolme vuotta sitten seisoin kuopus käsivarrellani muuttolaatikoiden laidalla, jaottelin omaisuutta omiin ja toisen, murehdin menetettyä ja tuskailin tulevaa. Osan ajasta käytin palasiksi räjäytetyn ydinperheen perään itkeskelyyn, toisen törsäsin arjen uudenlaiseen asetteluun ja käytänteiden kääntelyyn. Ihan aidosti jännitin edessä olevaa elämää yhden vanhemman perheenä: kun oli tottunut kahden tasapuolisen aikuisen jakamaan lapsiarkeen, muuntuivat kauppareissut, roskienviennit ja […]

Olen aina pitänyt enemmän kirjaimista kuin numeroista. Olin kai jossain kohtaa elämääni matemaattisesti ihan kohtalaisen lahjakas, mutten ikinä saanut sellaisia kiksejä kertolaskuista tai piin likiarvosta kuin kauniista kielestä, yhdyssanavirheiden korjaamisesta tai onnistuneesta aakkostamisesta. Yhä vain odotan, koska lyhyen matematiikan laudatur osoittautuu hyödylliseksi, tai että elämässä tulee derivointitaidon kokoinen osaamisaukko eteen. (Jos olisin nyt teini, todellakin […]

Vuosi vaihtui uudeksi. Ripustin uuden kalenterin keittiön seinälle, merkitsin tammikuun päiviin ensimmäiset menot. Lapsen hammaslääkäri, minun ensimmäinen työmatkani, esikouluun ilmoittautumisen alku. Päivämäärien päätteeksi pitäisi nyt osata pyöräyttää kuutonen, pitäisi käsittää että nyt kuljetaan jo kovaa vauhtia kohti kevättä. Vuosi 2015 on jo nimetty vanhaksi, mutta minun omassa elossani se piti sisällään poikkeuksellisen paljon uutta. Isoimpana […]

Kuulin tovi sitten radio-ohjelmasta, jossa keskusteltiin lastenkirjoissa kerrotusta joulusta. Kuinka niissä tämä vuoden odotetuin juhla näkyy niin, että aikuiset touhuavat traditiota ja lapset kaipaisivat vain lempeää läsnäoloa. Onko se oikeasti noin, vai olisiko moni muukin niin kuin minä, ja ottanut omakseen joulusta ennen kaikkea lämmön ja läheisyyden merkityksen? Vaikka viimeksi vaahtosin stressittömistä jouluvalmisteluista ja lausuin […]

Oletko the jouluihminen? Nautitko piparitaikinan piperryksestä, lahjanarujen näperryksestä, kuusenkoristeiden kaivelusta varaston viimeisessä nurkassa ja suursiivouksesta kaappien sisäpuolella? Haluatko hössöttää keskitalven juhlaa kaksi kuukautta etukäteen, ja viettää aattoa edeltävän viikon kauppajonossa hikikarpalot otsalla ja stressikäyrä katossa? En minäkään. Siispä otan iisisti, rennosti, lunkisti ja leppoisasti. Ja siinä sivussa suoritan joulua juuri sen verran, kuin sopivalta tuntuu. […]

Hyvää. Hymyjä, hykerryttäviä hetkiä ja hyvyyden tunnetta. Olipa vaikea vastata kun kaveri kysyi että mitä kuuluu, totesi toverini viikko sitten, kun kävelimme pikkutunneilla pikkujouluista kaupungin halki kotiin. Mitähän mulle oikein kuuluu? Itsekin myönnän miettineeni, mitä moiseen kevyeen kysymykseen juuri tuona iltana vastaisin. Ettei suusta vain lipsahtaisi sataprosenttisen mitäänsanomattomia mitäs tässiä tai ei kai tässä kummempia. […]