Minusta on aina tuntunut hienolta olla nimenomaan suomalainen. Meillä on oma kumma kulttuurimme, jossa vaietaan kahdella kielellä, joista toinen on niin käsittämätön että sillä on helppo hauskuuttaa kansainvälisiä kavereita. Meillä on neljä ihmeellistä vuodenaikaa, yöttömiä öitä ja sysipimeitä päiviä. Meillä on oma erityinen historiamme, yhdessä rakennettu yhteiskunta ja huikea määrä hyvinvointia. Suomessa on erittäin helppoa […]

Muistatteko, kun joskus kesällä pähkäilin sitä, mihin käytän kaiken osa-aikatyöstä ylijäävän ajan? En minäkään. En myöskään muista viedä kuukauden verran myöhässä olevia muumeja kirjastoon, palauttaa ajoissa syysloman hoidontarvelappusta päiväkotiin, nyppiä kulmakarvoja, että jääkaapissa oli jo yksi pussillinen porkkanoita tai kuinka paljon helpompaa elämä olisi jos olisi ostanut kuivashampoota ja vaippoja. Tämä syyskuu on jo tähän […]

Kun kannoin kuopusta kohdussani, sairastuin raskaushepatoosiin. Maksan toimintahäiriöön, joka on odottajalle käytännössä vaaraton ja aiheuttaa vain kiusallista ja piinavaa ihon kutinaa. Vatsan suojissa kasvavalle sikiölle hepatoosi voi aiheuttaa hapenpuutetta, ja siis kohtukuoleman. Oma hepatoosini huomattiin kohtalaisen varhaisessa vaiheessa, ja sain siihen pian lääkityksen. Kävin viikottain verikokeissa ja sairaalassa seurannassa, olin hyvässä hoidossa. Koko ajan minua […]

Täytin tänä aamuna kolmekymmentä vuotta. Uusi vuosikymmen, astetta aikuisempi ikä. Otan osaa, totesi pomo eilen lounaspöydässä, loput lähipiiristä ovat ihan vain onnitelleet. Ja otan kaiken onnen ilomielin ja kiitollisena vastaan – aika paljon sitä minulla juuri nyt onkin. En koe ikäkriisiä, asiat ovat juuri nyt varsin hyvin. On perhe, poikaystävä, päivätyö ja paljon tulevaisuudenmahdollisuuksia pään […]

Kun omat lapseni kesällä leikkivät rantahiekassa, heillä on suojanaan aurinkorasva, uimarengas, käsivarren mitan päässä holhoava huoltaja, pohjoismainen hyvinvointivaltio, tapaturmavakuutus ja yhteiskuntarauha. Jokainen äidiksi tullut (ja isäksikin, uskon) tietää, että maailman tapahtumat muuttavat tulokulmaansa sen jälkeen kun on ensimmäistä kertaa saanut oman lapsen syliinsä. Kun uutisessa taapero loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, leikki-ikäistä hyväksikäytetään tai koululainen jää rekan alle […]

Vietin illan kaksin viisivuotiaani kanssa. Tämä oli niin erityistä, että halusin kirjata tunnelmat ylös heti tuoreeltaan. Kasvatusoppaissa kehotetaan vanhempia viettämään lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa silloinkin, kun samassa taloudessa on liuta muita lapsia. Tekee hyvää olla silloin tällöin kaiken huomion kohteena, ilman isoveljen vaativaa varjoa tai pikkusiskon kimeää kiistelyä. Isä voi viedä esikoisen uimahalliin kun äiti […]

Minun on kai aina ajateltu pärjäävän. Lähdin 16-vuotiaana vuodeksi vieraaseen maahan, osaksi vierasta perhettä, osaamatta uusien sisarusteni tai luokkatovereideni kieltä. Istuin lentokoneessa yksin, koin kulttuurishokin kaikki kohdat lihomisesta lähtien ja selviydyin sellaisistakin asioista kuin lukion fysiikan suullinen koe tanskaksi. Seuraavana suvena palasin kotimaahan rohkeampana versiona itsestäni, ahmin ensimmäiseksi ateriaksi kunnon ruisleipää, join olutta kuin juutti, […]

Olikohan tämä se, se kesän viimeinen viikonloppu. Ehkä tämän aurinkoisen sunnuntain jälkeen intiaanikesän alkuperäiskansa palaa kanoottiinsa ja soutaa kohti syksyä. Vietimme eilispäivän ystäväperheen mökkisaaressa. Lapset käytännössä asuivat järvessä, minä puin ja riisuin kuopuksen uimapuvun ehkä kahdeksan kertaa. Poltin toisen olkapääni auringossa, kai koska olin vasta kolmantena rasvauslistallani. Kokeilin vuoden tauon jälkeen (ja toista kertaa elämässäni) […]

Kun kansakunta keskikesän kuukausina kollektiivisesti kirosi säätilaa ja sademääriä, vakuutin hymähdellen helteiden alkavan samalla hetkellä kun astuisin työpaikan ovesta sisälle. Ja niinhän siinä kävi – elokuun ensi viikosta alkaen aurinko on paistanut niin kuin kuuluukin, haaleat vaaleat suomalaiset ovat paahtaneet itseään puistonurmella ja lapsukaiset ovat vihdoin päässeet räpiköimään rantavesiin (sikäli mikäli 19-asteinen uimavesi tahi synkeä […]

Iltaisin olen usein yksinäinen. Kun suljen perässäni lastenhuoneen oven ja pesen kasvoiltani meikit ja vanhemmuuden, kun siirryn sohvalle ja laitan television päälle painaen refleksinomaisesti samalla äänenvoimakkuuden nollaksi. Kun haalin itselleni iltapalaa, katselen komediasarjoja, selailen puhelimella somea. Silloin olisi ihanaa saada vierelle joku, sellainen tärkeä jolle voisi kertoa työpäivän huonoimmat vitsit ja lasten suusta kuullut höpölipöpölit. […]