Aina välillä saan itseni kiinni siitä ajatuksesta, että tässä niitä ruuhkavuosia nyt eletään. Että päivät ovat yhteensulautunutta ja ruskeaksi muuttunutta muovailuvahaa, että viikonpäivällä ei ole väliä ellei ole perjantai ja että näiden aikojen lasten kehityksestä ei jää muistijälkeä mieleen eikä varsinkaan vauvapäiväkirjaan. Tottahan tuossa toki toinen puoli onkin. Pääosa arjesta sijoittuu Bermudan kolmioon, jonka kärkipisteet […]

”Aktiivisesti päivittyvä ja laadukas” olivat Lilyn raadilla kriteereinä, kun suositeltavia blogeja valittiin. Kröhöm, joskohan kohta tulevat toimituksen tytöt noutamaan oman sydämeni pois, kun sormet eivät ole yli viikkoon ehtineet blogia näpyttelemään? Vaan nytpä nappasin laiskanpulskean sunnuntain aikataulustani tovin kirjoittamiselle – silläkin uhalla, että illan elokuvaseuralainen tupsahtaa ovelle siinä vaiheessa, kun minä vielä viilaan tekstiin tasapalstaa […]

Kävin eilen tiedottajakoulutuskollegoiden kanssa tiukkaa keskustelua Facebookissa sosiaalisesta mediasta. Että mitä tämä some oikein on, mitä on some-koulutus, voiko kukaan oikeasti osata somea, onko tämä some pelkkää höttöä, mistä löytyisi joku someguru kertomaan kaiken tarpeellisen tiedon somen käytöstä yritysviestinnästä vai onko tämä vaan handlattava learning by doing -metodilla. ”Sannakin mokoma someguru päässyt Lilyn suosituksiin”, tokaisi […]

Tässä vaan semikiireisen kahvitauon keskeltä huikkaan, että ei tahdo nyt aika kivan pojan pussailun ja kovan koodin pushailun välissä riittää kotibloggailuun. Onneksi töissäkin pääsee kirjoittamaan! Tänään aloitin työpäiväni kertomalla pomolle unestani, jossa kirjoitin uuden artikkelin koululaisten Koodikerhon blogiin. Oli kuulemma ihan hyvä idea, joten siispä tein öisistä kuvista enneunen ja raapustin omat ohjelmointiaatokseni näkyville. Kas […]

Vaikka olen aina rakastanut kirjastoja, haaveillut omasta hevosesta ja hyvinkin helposti uponnut haavemaailmoihin, en ole koskaan ollut sellainen runotyttö, joka lukisi runoja. Kirjastossa sivuutan runoteokset ilman ajattelua, äidinkielen tunneilla en koskaan oikein käsittänyt, miksi runoutta piti erikseen analysoida. En tunne nykyrunoutta, en osaa siteerata kuuluisuuksiakaan. Sopivia säkeitä etsin lähinnä hääpuheisiin ja hautajaiskortteihin. Kun kahden vuoden […]

On kaksi suomalaista sananpartta, joita en voi sietää. Ensimmäinen on ”Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Käsitykseni mukaan sen merkitys on kutakuinkin se, ettei pidä hekumoiman hyvällä fiiliksellä ennen kuin homma on kokonaan hoidettu. Mutta omat aivoni muodostavat aina kyseisen totuuden kuultuaan mielikuvan kuumasta kesäpäivästä ja jäätelötötteröstä, jota nyt jumaleisson nimenomaan pitää nuolaista ennen kuin tipahtaa! […]

Heräsin. Meikkasin. Laitoin lapsille aamupalaa, annoin halauksen unimuhjuiselle kaksivuotiaalle. Keitin kananmunia ja puuroa, kriiseilin hiusteni kanssa. Hoputin lapsia leipien syömisessä, vilkutin heipat kyläilemässä olleelle äidilleni. Vaihdoin paidan, väistelin haalareiden kuratahroja. Työnsin tuplarattaat tuttua reittiä, yritin keskittyä siihen näkyykö sorseja. Jätin yhden lapsen aamupiiriin ja toisen hoitajan syliin, riisuin siniset muovisuojat ja kipsutin koroillani tihkusateessa kohti […]

Neljä vuotta saatoin kutsua itseäni päätoimiseksi äidiksi. Vauvavuodet pyhitin hoivalle ja haahuilulle, muihin aikoihin mahtui erimuotoisia opiskeluja. Esikoisen taaperovuoden käytin iltaluentoihin ja viimeisiin sivuaineopintoihin, kuopuksen toisen ikävuoden tahkosin avoimessa yliopistossa disain mänitsmenttiä niin, että aivo sauhusi. Paperilla olin kuitenkin aina hoitovapaalla – mistä? – ja pitkin hampain piirsin ruksin kohtaan kotiäiti, jos statuksen tunnustamista vaadittiin. […]

Palasin pari tuntia sitten kotiin. Kuulemani mukaan muutama muu blogisti talsi viikonlopun aikana Tampereen katuja – tasapainon säilyttämiseksi karkasin itse kotoa ja vietin pari yötä pääkaupungin hulinassa. Minireissu, viikonloppuloma, irtiotto tai päännollaus – tämä moniniminen ja rakas lapsi tuli todella tarpeeseen ja teki totisesti hyvää. Ex tempore -hengessä suunniteltu, tai pikemminkin suunnittelematon, reissuni ei sisältänyt […]

Puuuh. Se oli pitkä huokaus, sellainen joka pääsee helpottuneen ja hartioiltaan pari punnusta pudottaneen ihmisen suusta. Yleensä vasta jälkikäteen huomaa olleensa jonkin negatiivisen tunnetilan pauloissa pidemmän aikaa. Että niskalihakset ovat olleet jännittyneinä, ruokavalio viturallaan, unirytmikin yhtä sekaisin kuin lapsen lattialle pudottama seinäkello. Että pinna on ihan syystäkin ollut liian kireällä niissä tilanteissa, joissa pitäisi jaksaa […]