Leima otsassa
Kävin eilen tiedottajakoulutuskollegoiden kanssa tiukkaa keskustelua Facebookissa sosiaalisesta mediasta. Että mitä tämä some oikein on, mitä on some-koulutus, voiko kukaan oikeasti osata somea, onko tämä some pelkkää höttöä, mistä löytyisi joku someguru kertomaan kaiken tarpeellisen tiedon somen käytöstä yritysviestinnästä vai onko tämä vaan handlattava learning by doing -metodilla.
”Sannakin mokoma someguru päässyt Lilyn suosituksiin”, tokaisi yksi toveri.
Epäilin ensin myöhästyneeksi aprillipilaksi, mutta pikainen kurkistus Lilyyn paljasti toteamuksen todeksi. Oma naamari löytyi toimituksen kuvakollaasista ja tänne, minun omalle rakkaalle tontilleni, juuri tuohon ihastushöperyystekstin yläpuolelle oli ilmestynyt – niiden jo kovin tärkeiden pikkusydänten viereen – tuollainen isompi sydän.
On hienoa saada tunnustusta, tuli se sitten työpaikalla esimiehen sivulauseeseen upotetun kehun muodossa tai rakkaudenosoituksena omilta lapsilta. Hienolta tuntuu myös se, että tekstini kiinnostavat, koskettavat, ja keräävät ihmisiä lukemaan. Lilyn toimituksen suositeltuihin sisältöihin yks kaks yllättäen pääseminen kertonee siitä, että tätä höttöharrastusta tai oman elämän sometusta kannattaa jatkaa. Ja toki jatkankin, vaikka postaustahti työpyörteiden, lapsiarjen ja ihastustuulien riepoteltavana välillä vähän hiipuukin. Olen blogannut yhteensä yli neljä vuotta, ja saanut tästä pienestä puhdetyöstä niin paljon, etten ehkä edes osaisi lopettaa. Tai kovin paljoa muuttuakaan: siitä kai viimeaikaiset tunneavautumisetkin ovat hyvä esimerkki. Täällä Lilyssä hienointa on blogista toiseen kulkeva keskustelukulttuuri, ja toivonkin sen säilyvän avoimena, kriittisenä mutta kuitenkin kannustavana. Tässä seurassa on hyvä olla.
Tämä viikko on ollut niin kutkuttava, että posket ovat kipeät hymyilystä. On ollut niin syntisen hyvä olo, että sen yhden legendaarisen partasuun sovitukset ristillä tulevat tarpeeseen. Lisäpontta poskilihastreeniin tuli vielä tästä blogisaavutuksesta, aika huikeaa! Leima lätkäistiin viidelletoista muullekin uudelle blogisuosikille, ja olen kyllä varsin monipuolisessa ja osaavassa porukassa.
No mutta, kohta hymy hyytyy kun kolmikkomme astuu junaan, suuntaamme nimittäin pääsiäispyhiksi maalle mummilaan. Luvassa kalsarijalkaista lorvimista ja suklaaöverit Mignon-munilla.
Rakastan kirjoittamista, tykkään teistä. Hienoa, että tunteet ovat molemminpuolisia! Kiitos niistä, ja kiitos tästä huomionosoituksesta.
Kiitosta, sydämiä, ja suloista pääsiäistä!