Mää muutin!

Tänään olen vaihtanut petivaatteet neljään sänkyyn – omaan valtavaan vuoteeseeni, nelivuotiaan keltaiseen perintöpetiin, kaksivuotiaan kuopuksen natisevaan pinnasänkyyn sekä tietysti myös Maija-nuken omaan nukkumapaikkaan.

Tänään olen myös vihdoin saanut tietokoneeni pois ruokapöydällä ajelehtivien asioiden joukosta ja ansaitsemalleen jalustalle. Työtasolle, jota kiinnittämään saapui uusi sydämellinen koulutoverini miehineen. Porakone surisi ja Stringit siirtyivät pahvipakkauksista olohuoneen seinälle.

Koska kolmella pointilla pääsee vaikka pääministeriksi, tarvittiin vielä yksi muutoskohde. Se olkoon Inkerin vikaa, oma pieni blogini, joka tästä päivästä lähtien löytyy Lily.fi -sateenvarjon alta.

Aloitin bloggaamisen syksyllä 2010, esikoispoikani ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Kaipasin kirjoituskanavaa, vertaistukea vaipantäyteisiin päiviin ja virtuaaliverkoston vauvanhuuruisten ajatusten jakoon. Ihastuin bloggaamiseen, löysin tieni lukijoiden luo, kuvasin lukemattomia päiväunikahveja ja kirjotin arkeni auki. Blogin kautta olen saanut elämääni ihania ihmisiä, innostavia ideoita, inspiraatiota ja itsevarmuutta. Jotakin näistä toivon jakavani myös muille.

Viimeisen neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon, niin omassa elämässäni kuin blogimaailmassakin. On tullut toinen lapsi, ero, uusi koti ja toinenkin, opiskelujen lopetus ja uusien aloitus. On tullut blogiportaaleja, kaupallisia kampanjoita, yhteistöitä ja yrittäjyyttä. Minä olen tiiraillut kaikkea hieman syrjäsilmällä sivusta. Olen vaihtanut blogin nimeä, seilannut yksityisyydensuojan kanssa rannalta toiselle, luovinut oman linjani kanssa. Nyt tuntui hyvältä astua uudelle areenalle – täältä Lilystä löytyy hyvä blogi jos toinenkin, muutama tuttava ja perhepiirissä pyöriviäkin. Yhteisöllisyys vetää puoleensa, ammatillinen minäkin haluaisi astua esille.

Esikoisen vauvavuosi on muisto vain, jonka hän osaisi jo itsekin verkosta lukea. Enää äitiys ei ole elämäni päärooli, vaan pelkästään sivuosa-Oscarin arvoinen suoritus. Kipinä kirjoittamiseen ei kuitenkaan ole kadonnut, kuvatakin haluan vaikka kamera ei tästä kammottavasta kaamoksesta oikein välitä. Ovet uuteen blogikotiini ovat avoinna, tervetuloa!