Sannainen arkku
Lapsuudenkodin huoneessani oli puinen perintöarkku. Säilöin sinne asioita, jotka eivät mahtuneet koulupöydän laatikoihin tai kaivanneet kyläilevien kavereiden saatika huoneratsauksen tekevän isoveljen katseita. Postimerkkejä, hevosvihkoja, noloiksi muuttuneita musiikkilevyjä ja käsittämättömän määrän suunnitelmia. Olin nimittäin jo lapsena maaninen suunnittelija: tein aikatauluja niille (kuvitteellisille!) päiville, joilla minulla olisi oma hevonen, piirtelin unelma-asuntojen pohjapiirustuksia ja laadin viikon kasvisruokalistoja esiteinin […]