Teen teen tattusia, leivon leivon leipäsiä

Päiväkotiaamuina lapset saavat syödä sohvalla, tuolloin on ihan sallittua natustaa leipää lastenohjelmista lumoutuneina. Jos arkena asetumme aamiaispöytään kunnon ihmisten tavoin, isken isomman eteen jugurttipurkin ja pienemmälle puurokulhon, lusikoin omaa apettani ennätysvauhtia suuhun ja ilahdun, jos etenen Aamulehdessä viidettä sivua pidemmälle. Ovat siis hieman kiireisiä ne aamut, kun lapset pitää saada ajoissa tarhaan ja minut täsmälleen samaan aikaan yliopistolle.

Kiireettöminä kotiaamuina, verkkaisina viikonloppuina ja varsinkin silloin, kun aamupalapöytään on eksynyt toinenkin aikuinen, tekee mieli vähän panostaakin päivän tärkeimpään ateriaan. Saa pilkkoa kurkkuviipaleet valmiiksi, keittää kuuden minuutin munia, surruuttaa marjasmoothien ja kattaa pöytä kauniiksi. Ja esimerkiksi kaataa mehu lasiin eikä suoraan tölkistä suuhun jääkaapin oven välissä seisten. Varsin usein kerään aamiaispisteet kotiin tekemällä teeleipiä (melko usein teen niitä myös ihan vaan siksi, että leipä on päässyt loppumaan).

Olen ihan kohtuuhyvä kokki ja kehuttu kakuntekijä, mutta perinteisestä leivänteosta en ole koskaan innostunut. Mielikuvissani sämpylät vaativat vähintään seitsemän työvaihetta, ja sitten ne kaikki kuitenkin syödään sekunneissa uunituoreina suoraan pelliltä. Taikinajuuren ajatteleminenkin alkaa ahdistaa. Kaupan leipähyllyllä olen kuitenkin vähintään yhtä vaikea: oikeastaan mikään markettileipä ei omasta mielestäni ole oikeasti hyvää. Kompromissina kannan kotiin kauraleipää, joka maistuu lapsille ja menee paahdettuna alas minullekin. Leipomoiden lämpimäisiä ostan silloin tällöin, ja linssikeittopäiviin kuuluu perinteisesti Amurin Helmen perunarieska.

Teeleipiä ”leipomalla” niitän kuitenkin mainetta ja kunniaa kätevänä emäntänä, joka vartissa taikoo talouteen tuoreen leivän tuoksun ja tarjoilee höyryävät herkut tyytyväisenä hymyillen. Luottoreseptini on peräisin Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjasta, jonka äitini on minulle muinoin ystävällisesti vihjaillen lahjoittanut. Kirja on lähmitty rasvakäsillä ja jauhosormilla tasan yhden sivun kohdalta, ja vuosien varrella olen tuunaillut teeleipäreseptiä omaan makuun sopivaksi. Tässäpä siis oma versioni, kannustan kokeilemaan! Taikinan aloittamisesta valmiin leipomuksen syömiseen menee tehokkaalta ihmiseltä vartti, hitaalta aamunaamaltakin leipaisu käy helposti.

Täydellisen aamun teeleivät

• 2½ dl kaurahiutaleita
• 2 dl vehnäjauhoja
• ½ dl vehnänalkioita ja/tai leseitä
• auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä, jos siltä tuntuu
• 1 tl suolaa
• 3 tl leivinjauhetta
• mausteita maun mukaan (esim. kuivattuja yrttejä, paprikajauhetta, pippuria)
• 2 dl juustoraastetta
• ½ dl öljyä
• 2 dl maitoa

Ensin sekoitetaan kuivat aineet keskenään, sitten lisätään märät. Taikinasta nostetaan pellille 4-6 kökkärettä, jotka taputellaan leipäsiksi. Paistetaan 225 asteessa noin 10 minuuttia. Ja sitten syödään! Parhaimpia teeleipäset ovat tietysti vastapaistettuina. Reseptiä voi varioida sekoittamalla taikinaan erilaisia jauhoja tai testailemalla erilaisia mausteita, ja leipien pinnalle voi myös ripotella vaikkapa pähkinöitä tai juustoa. Maidottomat leivät syntyvät jättämällä juuston pois ja käyttämällä kaura- tai soijajuomaa.

Itse leipomiseen voi hyvinkin ottaa lapset mukaan annostelemaan, tässä kun ei tarvitse edes käsiä sotkea. Oma kuopukseni tuossa on jo riisunut essunsa, ja vartoo leipien valmistumista perjantaiaamun hämärässä. Sitten kun lämpimät leivät on kannettu pöytään, on olo melkein kuin hotelliaamiaisella. Kauniilla kattauksella (ja tarkalla rajauksella) ruokailu kahden uhmaikäisen kanssa näyttäytyy lähestulkoon seesteisenä tapahtumana – kukaan tuskin arvaisi, että kuvaushetkellä pöydän toisessa päässä näkyi sangen kuumottavia käsimerkkejä ja kaikui kaksivuotiaan komentama HITÄÄ HAITOO? Tai että aterian päätteeksi pöydänalus oli kuorrutettu leivänmurusilla?

Hyviä olivat silti, lempileipäni. Yhden mielestä suorastaan heekkua, toisen mukaan oma versioni sai karistettua pois sen huonon maineen, joka yläasteen kotitaloustunneilla teeleipien päälle ripoteltiin. Saavutus sekin, lähes yhtä ilahduttava kuin maukas ja mukava aamiaishetki.