Uuden vuoden unelmat

Vuoden viimeinen päivä.

Nyt olisi kai tarkoitus kääntää katse kohta käytöstä poistuvan kalenterin lehdille, muistella kuluneen vuoden kohokohtia ja palautella mieleen kaikkea sitä, mitä 2014 piti sisällään. Minun tuijotukseni on kuitenkin jo tiukasti tulevassa vuodessa ja odotukset ovat siirtyneet siihen vuosilukuun, jota meistä kukaan ei vielä osaa luontevasti kirjoittaa.

Rakastan ranskalaisia viivoja ja luettelomerkit saavat minut liekkeihin, joten uutta vuottakin on helppo lähestyä organisoidusti listan muodossa. Lupausten sijaan haluan mieluummin ajatella tavoiteltavissa olevia haaveita, uuden vuoden unelmia. Ja ajatus on nyt luvan kanssa suunnattu alaviistoon, oman navan seutuville – toiselle paperille voisi sitten kerätä ne maailmanrauhaan, merten muovijätteiden määrään tai malesialaisiin lentokoneisiin liittyvät toiveet ja tuskat.

Mutta mitäkö juuri minä toivon vuodelta 2015? Aloitetaan isoimmista. Toivon, että tulevan vuoden aikana saan

• täydellisen työpaikan
• täydellisen miehen
• täydellisen vaatekaapin

No, nyt taisi mennä vähän liikaakin toiveajattelun puolelle. Baby steps, baby steps, sanoovat (siinäpä muuten yksi asia, jota kirjaimellisena versiona en missään nimessä toivo omille parketeilleni…). Koitetaanpa kohtuullistaa. Toivon saavani

• mielekkään työssäoppimispaikan kevään harjoittelujaksolle
• miellyttävän miehen yksille treffeille
• mustat farkut ja nätin puseron

Ei kai aivan liikaa vaadittu? Nyt on sitten se hetki, kun kommenttilaatikkoon saa ilmiantaa viestintäihmistä vailla olevan organisaation (tai uroksen). Vaatepuoli on nyt huomattavasti parempi kuin vielä viime viikolla – mustat farkut ja pusero vaan jäivät vielä hankintalistalle, kun tovi sitten päivitin vaatekaappiani. Ja kun nuo suurimmat elämähaaveet on taputeltu, voidaan siirtyä puhtaan materialismin puolelle. Hankintahaaveissani siintää

• uusi tietokone nykyisen hermoromahduksia aiheuttavan ja tuskastuttavan hitaan rotiskon tilalle
• uusi puhelin, jossa olisi nykyistä enemmän muistia ja parempi kamera
• uusi kamera…tai ainakin objektiivi
• 50- tai 60-luvun senkki olohuoneeseen

Jep, tavaratoiveeni ovat ylellisyyksiä ja arvokkaita, ja siksi kaikki ajoittuneet aikaan ”sitten kun mulla on työpaikka” – toki myös se kakkosvaihtoehto, eli täydellinen mies ylitsepursuavine lompakkoineen ja lahjanostohimoineen voisi auttaa!

Vieläköhän riittäisi unelmia vuodelle numero viisitoista? Helposti. Toivon, että tulevaan vuoteen mahtuu

• maastoratsastus islanninhevostallilla
• Tampere Filharmonian ja Santtu-Matias Rouvalin konsertti
• juoksulenkki kerran viikossa
• juuresharja

Nämä kaikki ovat toiveita, joita kohden on kohtalaisen helppo tavoitella – juuresharjan nyt ainakin voisin jollakin kauppareissulla muistaa ostaa, ettei uusia perunoita taas yhtenä kesänä tarvitsisi kuurata tiskiharjalla. Hevon selkään halajan jälleen pitkän tauon jälkeen, ja kaupunginorkesterin konserttiin en häpeällisesti ole vielä kertaakaan saanut hankittua lippuja ajoissa. Juoksuharrastus on hyväksi havaittu, jumppapaikan vaatiman kuukausimaksun sen sijaan voisin vaihtaa vaikkapa joogakurssiin. Onneksi uudessa pöytäkalenterissa on joka viikko yksi ekstrapäivä, someday, jolle voi sitten sijoittaa sen liikuntakerran, joka ei normipäiviin millään meinaa mahtua. Tai sitten somedayn voi käyttää somettamiseen, hah.

Ja niin. Jos nyt ihan aidosti asiaa ajattelen, ovat ykköstoiveeni tällä hetkellä maallisen mammonan tavoittamattomissa, monen tekijän summa ja sattumankin varassa. Ihaninta olisi, jos ensi vuonna saisin itselleni ja ympärilleni

• enemmän unta
• parempaa terveyttä

Ensiksi mainitun unelman koetan vinkata myös jälkikasvulle – jospa kaksikko alkaisi kalenterin vaihtuessa maagisesti nukkua nykyistä paremmin, ja kenties jopa omissa sängyissään. Oman panokseni asialle asetin jo eilisiltana, kun kipusin omaan petiini heti lasten nukahdettua kello yhdeksän (vaikka esimerkiksi juuri tämä teksti muhi pääkopassa kappalejakoa myöten). Terveyspuolella ajattelen lähinnä muita kuin itseäni, vaikka omakin kroppa on kyllä ollut normaalia kovemmalla kuluneen vuoden aikana. Tämä joululomaksi nimetty vapaaviikkojen sarjakin on ollut yhtä sairastapausta toisensa perään, ja odotukset uudelle vuodelle ovat korkealla. Lähipiirissä taas on tänä vuonna tavattu kaikkea kurjaa ja kärsittävää nuhasta norovirukseen, silmätulehduksista syöpään ja korvakierteestä kuolemaan, joten terveemmän tulevan vuoden toivotus ei tunnu lainkaan liioitellulta. Omasta kehostani koetan pitää hieman nykyistä parempaa huolta, sen kestämisestä on aika moni seikka kuitenkin kiinni.

Minä aion siis astua uuteen vuoteen melkoisen unelma-arsenaalin kera. Ykkösenä on tietysti työpaikan löytyminen, se loksauttaisi paikoilleen aika monta muutakin elämänpalasta. Seuraavana tehtävänä onkin sitten listata, mitä kaikkea moisen saamisen eteen vielä pitäisi tehdä, mutta se saa odottaa huomiseen. Tänään aion illallistaa ystävien kanssa, seurata kuinka #vuosivaihtuu koko Suomen keskipisteessä eli juurikin täällä Tampereella ja kerrata kaikkea sitä, millä alkavasta vuodesta saaa vielä edeltäjäänsäkin paremman. Esikoisenikin halusi jo asettaa keittiön seinälle uuden Kanelimaan kalenterin, koska ”on kivaa kun on viimeinen päivä”. Houkuttelevan tyhjältä näyttää tuo tammikuu – mitähän toivottua, odotettua tai täysin yllättävää se tuokaan tullessaan?

Mitkä ovat sinun uuden vuoden unelmasi?