Onko yhtenäinen arvomaailma välttämätön?

Sain eilen ensimmäiset vastaukset julkaisemaani deitti-ilmoitukseen. Ensimmäisessä viestissä minulle mainostettiin 65 euron sinkkutreenejä Turun kauniissa Ruissalossa. Varmasti toimiva tapahtuma sille, joka tykkää. Itse en kuitenkaan koe omaksi jutukseni hikoilla ja puuskuttaa puolikuolleena 12 tunnin ajan, jos samaan aikaan pitäisi pystyä solmimaan uusia tuttavuuksia. Lisäksi teini-iän muistot sählytunnilla tissien pomppimista kommentoineista pojista palasi mieleeni kuin eilinen, kun edes harkitsin tuon konseptin kokeilemista.

Toinen viesti taas tuli herralta, jonka kanssa en koe arvomaailmani kohtaavan. Koitan olla avoimin mielin, mutta jos toinen osapuoli tuntuu hakevan perinteistä kotivaimoa ja omaa selkeästi kovemmat arvot kuin minä, on mielestäni molempien kannalta fiksumpaa jättää treffit väliin. 

Mielestäni arvomaailman ei tarvitse kohdata täysin, mutta liian kaukana toisistaan ei voi olla. Minulle feminismi, pasifismi ja kansainvälisyys, ajatus siitä, että olemme kaikki yhtä ja samaa kansakuntaa, ovat koko arvomaailman pohjan rakentavia asioita. Näiden toivoisin ainakin jossain muodossa löytyvän mahdollisen kumppanini arvopohjasta.

Vihaan pakkien antamista. Ehkä siksi olenkin kokenut useammankin goyote ugly -aamun.