Go!

Ystäväni kollegat naureskelivat työkaverilleen, joka pelaa Pokemon Go:ta, vaikka on jo aikuinen ihminen. Mielestäni on vääränlaista lapsellisuutta kiusata työkaveria jostain, mitä tämä tykkää harrastaa ja oikeanlaista lapsenmielisyyttä nappailla poksuja.

Pelin tultua jäin siihen itsekin hetkeksi koukkuun. Vanha puhelimeni ei kuitenkaan jaksanut peliä pyörittää ja uuden puhelimen myötä en enää saanut samaa intoa takaisin.

Nyt olen kuitenkin innostunut Pokemoneista uudestaan. Se ei tapahtunut huomaamatta vaan tarkoituksella. Koiran lenkittämisen jäätyä pois ohjelmasta huomasin kunnolla, kuinka paljon Marja minua liikutti. Puhun paljon hyötyliikunnan terveysvaikutuksista ja liikkumattoman elämän vaaroista, mutta tieto ei ole se, mikä saa jäämään kolme pysäkkiä aiemmin bussista tai kiertämään uimahallista kotiin pidemmän reitin kautta. Pokemonit taas saavat.

Liikkumisessa pääpainon tulee olla siinä, että siitä tulee hyvä mieli. Jäin sunnuntaina bussista aiemmin ja kiersin kotiin parin mutkan kautta, jotta sain hautomani munan kuoriutumaan. Ilman tätä aiemmalla pysäkillä jääminen olisi vain tuntunut tyhmältä, vaikka sen ei pitäisi. Seuraavan ihmisiä liikuttavan pelin ilmestyessä toivon, ettei aarteita etsiville naureskella. Pokestopit ovat muuten geokätköjen paikkoja. Miksi geokätköily oli pop, mutta Pokemon Go vain noloa?

Veljenlapseni valitsi kaverikseni Snorlaxin, jota ystäväni mielestä on hyvä kävelyttää. Viiden kilometrin välein Snorlax löytää karkin.

 

Tapasin eilen omasta aloitteestani terveydenhoitajan omassa terveyskeskuksessani. Aikanaan jalkapallossa loukkaamani polvi on taas vihoitellut ja muutenkin sairaudenhoitoni huonolla tolalla. Hakiessani polveen kortisonia kysyin lääkäriltä, olisiko mahdollista päästä tapaamaan dieettihoitajaa tai vastaavaa. Mielestäni on kummallista, että en muista yhdenkään lääkärin ottaneen esille painoani. Lääkärini ei kuitenkaan väittänyt vastaan tuodessani esiin sen, että ylipaino pahentaa merkittävästä sairauttani, joka vaikuttaa niveliini. Sainkin terveydenhoitajan ajan 1,5 viikon päähän eli siis eiliselle.

Hoitaja oli mukava, vaikkakin hieman liian terkkamainen makuuni. (Siis hieman liian lässyttävä, mutta tämä piirre minua häiritsee vähän väliä ja olen oppinut oman ärtymykseni kanssa elämään.) Lähdimme keskustelussa siitä, millainen on päivärytmini. Itselleni tuli uutena asiana, ettei päivässä suinkaan tarvitse syödä kahta lämmintä ateriaa. Yksi riittää ja loppupäivä syödään kevyitä välipaloja.

Kävimme yhdessä läpi päivieni rakennetta ja rutiineja (joita ei siis oikeastaan ole) ja päädyimme siihen, että lounaan jälkeen minun tulisi syödä neljä kertaa iltapäivän ja alkuillan aikana. Neljä! Tämä siis tarkoittaisi normaalina päivänä sitä, että minulla tulee olla kolmet eväät mukanani koko päivän. Tässä kohtaa keskustelua kohtasin sen, mikä asenteessani ruokaan on vialla. Ajatus siitä, että söisin kolme kertaa esimerkiksi juttukeikalla ja editoimassa ollessani sai minut hyppäämään muiden ajatuksiin, joissa minua arvostellaan siitä, että taas se läski syö, kun ei osaa olla syömättä. Vähän samoin, kuin se yksi Ville ala-asteella, joka nauroi minulle ennen ruokkista, sillä olin niin läski (lapsena olin vielä normaalipainoinen), että söin kynsiäni, kun en jaksanut odottaa ruokaa. Lapset ovat julmia, mutta on sitä itselleenkin julma, kun antaa tuollaisten muistojen vaikuttaa yhä edelleen.

Hoitajalle tuntui tulevan hieman yllätyksenä se, kuinka paljon tykkään liikunnasta ja kuinka hyvin todellisuudessa ymmärrän terveellisen ruokavalion koostumuksen. Katsoimme myös painoindeksini ja puhuimme sen jälkeen siitä, kuinka suuri merkitys on kehonkoostumusanalyysillä, sillä painosta yllättävän paljon saattaa olla lihasmassaa. Toisin kuin moni muu, en pidä painoindeksiä vain huonona asiana. Sille on paikkansa, kunhan sitä muistetaan tarkastella kriittisesti eikä tuijoteta pelkkää lukua.

Tapaan hoitajan seuraavan kerran kuukauden päästä. Eilen asetin itselleni väliaikatavoitteita. On hienoa, että joku seuraa edistystäni ja antaa näin minulle luvan laittaa oman hyvinvointi kaiken muun edelle.

Tavoitteet:

• Kesäkuu 2017 -4 kg
• Syyskuu 2017 -9 kg
• Lokakuu 2017 10 km juoksu
• Joulukuu 2017 -25 kg
• Syyskuu 2019 normaalipaino ja tasapainoinen elämä

Rehut eivät koskaan ole olleet ongelma ja ruisleipä on kuulemma edelleen hyvä aamiainen.