Lihava, mutta ei laiska, ja äärimmäisen ihana

Olen ehtinyt pyöritellä mielessäni monia aiheita, mutta mitään en ole saanut kirjoitettua ulos. Emmi Nuorgamin teksti Tältä näyttää vaikeasti ylipainoinen nainen sekä anonymiteetin lupaavassa viestipalvelu Jodelissa käyty keskustelu saivat purkamaan mieltäni.

Olen tätä nykyä selkeästi ylipainoinen ja syitä siihen on monia. Yksi on se kaiken perusta eli syön enemmän kuin kulutan. Ihmiselle, joka ei ole milloinkaan kamppaillut painon kanssa tuo on se yksi ja ainut syy, kaikki muut laiskojen läskien tekosyitä syödä ja maata vähän enemmän. 

En ollut lapsena ylipainoinen. Harrastin liikuntaa ja pyöristyin muita tyttöjä aiemmin. Kaiken muun kiusaamisen ohella minua kuitenkin haukuttiin myös lihavaksi. Lukioon mennessä olin selkeästi lihava. Yksinäisen ja ihmisiä pelkäävän on liian helppo jäädä neljän seinän sisään lääkitsemään itseään ruoalla. Me ihmiset syömme suruumme, ikävään ja yksinäisyyteen.

Aikuisena painoni on ollut alhaisimmillaan hieman päälle kaksikymppisenä. Silloin, kun elämäni oli täysin hukassa. Saatoin lähennellä normaalipainoa, mutta normaalia ei elämäni ollut. Jonkun silmissä näytin varmasti terveemmältä kuin nyt. Totuus on jotain täysin muuta. 

Sairastan kahta perussairautta, jotka molemmat aiheuttavat nivelkipuja ja väsymystä. Arjesta selviytyminen on toisinaan kamppailua ja muiden asioita juostessa pakollisten koulu- ja työjuttujen päälle, ei itsestään huolehtimiseen riitä aikaa. 

Nämä eivät ole tekosyitä vaan ihan oikeita syitä, jotka pitää tiedostaa, jotta elämäntapojaan saisi muutettua. Tiedän, että ihminen laihtuu syödessään vähemmän kuin kuluttaa. Tiedän, mitkä ruoat ovat terveellisiä ja mitkä eivät. Tiedän aika tarkkaankin, kuinka paljon päivässä saisi syödä rasvaa ja hiilareita sekä sen, että rasvojen kohdalla tulee suosia tyydyttyneitä eikä tyydyttymättömiä. En ole tyhmä tai tietämätön.

Jodelissa eräs käyttäjä oli naureskellut ylipainoiselle liikkujalle, joka oli salilla salivaatteissa (shoking). Aloitus poistui palvelusta nopeasti, mutta sen tilalle ilmestyi kaksi muuta keskustelua, joissa tuohon viitattiin. Aloitusten henki oli kuitenkin toinen. Toisessa keskustelussa selitettiin kuin ala-asteikäiselle, mitä kalorit ovat ja tuotiin esille itselleni uusi käsite ”henkisesti lihava”.

Suivaannuin tuosta jutusta niin, että päätin kirjoittaa. Lopetin aikanaan urheilun, sillä en jaksanut kuunnella kentän laidalta heitettyjä kommentteja pomppivista rinnoista ja muusta. Kommentit ylipainoisista liikkujista salilla saivat palaamaan jälleen lapsuuteen ja miettimään, että ehkä ne katseet kuntosalilla eivät olekaan vain päässäni vaan joku oikeasti minua arvostelee. 

Tykkään tätä nykyä itsestäni jo aika paljon ja haluan pitää itsestäni huolta. Siksi aion käydä salilla myös noista kommenteista huolimatta. Vielä kun oppisin laittamaan itseni muiden edelle, jolloin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei jäisi muun jalkoihin. 

Ps. Olen ehkä lihava, mutta en todellakaan laiska. Jokainen näin väittävä voi tulla tutustumaan arkeeni. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *