Snäppäilyä

Innostuttuani enemmän markkinoinnin maailmasta olen kokenut tarpeelliseksi laajentaa käyttämieni sosiaalisen median sovellusten määrää. Snapchat tuntui alkuun vieraimmalta, mutta tähän vaikutti osaltaan puhelimeni Sony Xperia E4g, jonka suorituskyky ei riittänyt enää vastaamaan siihen tarpeeseen, jonka lukuisat raskaat sovellukset luovat. Päätinkin siis myydä tuon puhelimen, jossa ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta ei ollut sopiva käyttäjälleen, ja korjauttaa vanhan iPhone 5c:ni. En ole merkkiuskollinen tai Apple-hipsteri, mutta on pakko myöntää, että iPhoneni sekä iPadini toimivat paremmin kuin kilpailijoiden vastaavat. Tällä hetkellä haaveilenkin siis tästä Applen ihanuudesta, mutta epäilen, että aika monta uutta ihanuutta ehtii markkinoille, ennen kuin rahatilanteeni antaa periksi uuden tietokoneen hankkimiselle. Ehkäpä vielä joskus olen markkinointimoguli ja voin nauttia uusimmasta teknologiasta luodessani Niken uutta markkinointisuunnitelmaa purjeveneeni kannella aurinkoa ottaessani.

Mutta siis Snapchat. Olen jäänyt siihen koukkuun muutamassa viikossa. Facebookin tavoin Snapchat on yhdysvaltalaisten yliopisto-opiskelijoiden kehittämä yhteisöpalvelu. Facebookin yllettyä suosiossaan siihen pisteeseen, jossa se on koko kansan kanava, syntyi tarve palvelulle, joka vastaa nuorten tarpeisiin. Eihän kukaan halua olla äitinsä, saatika isoäitinsä, kaveri Facebookissa. Sosiaalisen kanssakäymisen siirryttyä yhä suuremmin puhelimen välityksellä tapahtuvaksi, vastasi Snapchat hyvin tähän tarpeeseen. Mielestäni Snapchatin idea kertakäyttöisyydestä ja hetkessä elämisestä kuvastaa hyvin aikaa, jona se on syntynyt.

Varsinaista yritystoiminnallista arvoa en Snapchatista vielä ole löytänyt, mutta esimerkiksi muusikoille näen sen tarjoavan erittäin hyvän väylän itsensä mainostamiseen. Seuraan itse useampaakin suomalaista artistia ja on kutkuttavaa päästä mukaan treenikselle, mikserin ääreen ja keikkabussiin. Uusien biisien syntymistä pääsee seuraamaan lyhyiden snäppien kautta, mutta kokonaisuutta joutuu odottamaan. Kavereiden snäppäämisen seuraaminen on enemmän ajankulua, mutta koen kuitenkin vieraiden ihmisten tuottaman sisällön mielenkiintoisemmaksi kuin ystävieni (anteeksi nyt vain murut). Snapchatin onnistunut käyttäminen vaatii hullua luovuuttaa ja hetkeen heittäytymistä. Sisällön kadotessa bittiavaruuteen pian sen luomisen jälkeen en näe kovinkaan kannattavana suunnata yrityksen voimavaroja Snapchatin käyttämiseen ilman selkeää suunnitelmaa ja viestintää päätyökseen tekevää ihmistä.

layout.jpg

Sisällön luomista Snapchatiin. Instagramin tarjoama Layout-sovellus mahdollistaa kuvakollaasien kokoamisen.

Yritysmaailman tarpeisiin paremmin vastaavasta Periscopesta on puhuttu laajemmin lähinnä lasten ja nuorten turvallisuuden näkökulmasta, mutta sen tarjoamat mahdollisuudet ovat jääneet pöytäkahvikeskustelujen ulkopuolelle. Twitterin omistama Periscope julkaistiin iOS-laitteelle maaliskuussa 2015 ja Androidille toukokuussa. Kyseessä on suhteellisen tuore sovellus, jonka ideana on tarjota livekuvaa maailman jokaisesta kolkasta. Kuka tahansa käyttäjistä voi siis seurata itselleen tuntemattomien ihmisten elämää livekuvan välityksellä ja näin saada jonkinlaisen käsityksen elämästä pallon toisella puolella. Maailma on taas hieman avoimempi meille kaikille, vaikka rajat kuinka koitettaisiin sulkea. Rakastan matkustamista ja yksi sydämestäni paikan itselleen varastanut kohde on Etelä-Afrikka. On ihanaa avata Periscope, etsiä livelähetys Stellenboschista ja katsella tuttuja maisemia. Yrityksille Periscope avaa maksuttoman väylän toimintansa markkinoimiseen maailmanlaajuisesti. Ravintolat voivat tarjota tilaisuuden kurkistaa keittiön arkeen kiireisenä lauantai-iltana tai uuden iPhonen lanseeraamistilaisuutta pääsee seuraamaan kaikkialta maailmasta. Opiskelijoidenkaan ei tarvitse olla enää läsnä oppitunnilla vaan luentoa voi seurata omalta kotisohvalta. Periscopessa videokuvan lähettäjän päätettäväksi jää, onko lähetyksestä tarjolla uusinta.

periscope.jpg

Ei löytynyt livekuvaa Stellenboschista.

Sosiaalinen media on mullistanut arkielämäämme suuresti. Yrityksillä on kova työ luoda sisältöä, joka soveltuu mahdollisimman monessa markkinointikanavassa käytettäväksi. Markkinointiväylien lisääntyessä on ainakin selvää, ettei markkinointia enää tänä päivänä, saatika tulevaisuudessa, hoideta muun liiketoiminnan pyörittämisen ohella vaan siihen tulee paneutua aiempaa syvemmin. Yritystoimintaa aloitettaessa tehtävä markkinointisuunnitelma on jo huomenna vanhentunut. Etenkin pienten yritysten haasteena onkin löytää resurssit toimivan markkinoinnin toteuttamiseksi.

Mutta ei näistä enempää tällä kertaa. Nyt täytyy kertoa snäpillä, että opiskeleminen kipeänä on tylsää.

snappi.jpg

Kerro se tarroin.

Työ ja raha Opiskelu

Talvipäiviä ja lapsiseuraa

Aloitin viikkoni lapsenvahtina. Maanantain ja tiistain vietin rakkaiden veljenpoikieni seurassa. Lumesta nauttiminen on huomattavasti mukavampaa, kun sen saa tehdä 4- ja 1,5-vuotiaiden seurassa. Siihen keleistä nauttiminen onkin jäänyt, sillä lenkkiseurani ei suostu ulkoilemaan herkkien tassujensa vuoksi. Aiemmin tätä ongelmaa ei ole ollut ennen -30-kelejä, mutta järkyttihän nuo yhtäkkiset kovat pakkaset minutkin. Miksei siis koiraa.

Kummipoikani on innostunut kiipeilystä. Hän osaa tulla hienosti alas sohvalta, hyllyltä ja jakkaralta. Tapoja on monia: jalat edellä, pää edellä, kylki edellä… Istuessani vessassa ovi auki voidakseni tarkkailla itsetuohoista 1,5-vuotiasta, nousi mieleeni termi ”latteäiti”. Olen aika varma, että yksikään kotiäitejä syyllistävä ei ole kokeillut kotiäitiyttä. Ehkä elämä on helppoa ja suoraan jenkkisarjasta, jos lapsista huolehtii joku toinen äidin istuessa manikyyrissä, lounaalla ja lattella päivästä toiseen. But let’s face it, kuinka monella suomalaisella on varaa lastenhoitajaan käymättä itse töissä? Olen ehdottomasti sen kannalla, että lasten paikka on varhaiskasvatuksessa, vanhempainvapaat pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken ja äidit pitää saada mukaan työelämään. En kuitenkaan ajattele, että lasten kanssa kotona oleminen on rentoa ja helppoa. Se varmasti antaa paljon ja on hauskaa, vaikka onkin rankkaa ja helposti johtaa tuttavapiirin kapenemiseen. Lapsista ja arjesta tulee elämän keskipiste. Ehkä syy äitien syyllistämiseen onkin siinä, että me kateellisuuteen taipuvaiset suomalaiset emme siedä sitä, että joku nauttii siitä mitä tekee? Äitien arjesta näemme helposti vain hymyt ja aurinkoiset kesäpäivät. Olen itsekin kadehtinut kuvittelemaani äitiarjen kiireettömyyttä ja samalla unohtanut, että siitä arjesta puuttuu elämääni kuuluvat cocktailit, illalliset, rauhalliset leffaillat ja ihanat ulkomaanreissut. Haluan vielä joskus olla äiti ja olen aika varma, että sen ajan saavuttua ikävöin keskellä päivää vietettyjä kuoharihetkiä hyvän ystävän seurassa.

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Olen vähentänyt lihan määrää ruokavaliossani hyvinkin paljon. En ole kasvissyöjä, mutta voin henkisesti ja sitä kautta fyysisesti pahoin tehotuotetusta lihasta. Tieto todellakin lisää tuskaa. Kotona syön lähinnä kasvisruokaa tai kalaa ja jos valitsen lihaa, on se vapaana kasvanutta riistaa tai hevosta. Pyrin siis valitsemaan ruokani eettisesti. Olen kuitenkin huono keksimään kasvisruokia, joten ruokalistani koostuu lähinnä erilaisista kasviskratiineista. Maanantaina mieleni teki pinaattivohveleita. Vohveliraudan puuttuessa keittiötarvikkeista päädyin valmistamaan pinaattifetapiirasta. Asiaa enemmän ajattelematta päädyin myös kokeilemaan uutta reseptiä ja sitä kautta toteuttamaan lupauksiani tälle vuodelle.

Kotikokki-sivustolta löytämässäni reseptissä piirakkapohja valmistettiin tuorejuustosta. Alkuperäinen reesepti löytyy täältä. Piirakkapohja siis valmistetaan sekoittamalla yhteen 100 grammaa tuorejuustoa, 100 grammaa voita, 3 dl jauhoja sekä leivinjauhetta. Täytteeksi laitoin paljon fetaa ja 200 grammaa pinaattia. En löytänyt jääkaapissa piilossa ollutta valkosipulia, joten lisäsin joukkoon puolikkaan sipulin. Mausteiksi käytin paprikajauhetta, mustapippuria sekä kuivattua basilikaa. Lisäsin mukaan myös limemehua. Itse puristin joukkoon puolikkaan limen, mutta vähempi olisi riittänyt. Tuolla määrällä piirakasta tuli hieman liian kirpeä. Tuoretta rucolaa ei löytynyt, mutta se olisi varmasti kruunannut tuoreena nauttimani piiraan.

image.jpeg

image.jpeg

Eilen sain revittyä itseni juoksumatolle sekä pienen lihaskuntotreenin jälkeen 60 minuutin venyttelyyn. 2,5 kilometrin juoksu oli riittävä joulun jälkeen ja lyhytkin treeni sai aikaan sen, että tänään on selkälihakset sekä tissit kipeinä. Kivuliain kokemus kuitenkin oli venyttely, jossa keskityttiin lonkkien avaamiseen. En osannut edes ajatella, että lonkkani voisivat olla noin jumissa.

Ihania pakkaspäiviä kaikille!

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Vanhemmuus