Lupauksia

Edellisen postauksen olen tehnyt toukokuussa. Sen jälkeen olen päässyt opiskelemaan, juossut 10 km juoksutapahtumassa ensimmäistä kertaa aikuisiällä, matkustanut Shanghaihin sekä Kapkaupunkiin, aloittanut opintovapaan ja hieman jopa kasvanut ihmisenä. 

Ystäväni listasi 123 asiaa suoritettavaksi 1230 päivässä. Itse päätin listata 12 asiaa tehtäväksi vuoden aikana.

  1. Puolimaratonin juokseminen. Tämä oli tavoitteeni jo viime vuonna, mutta jäi suorittamatta. Tiedän kuitenkin, että siihen pystyn, joten tänä vuonna en anna itseni päätöksestä luistaa.
  2. Blogin kirjoittaminen viikoittain. Opintovapaan myötä aikaa ei varsinaisesti ole enemmän, mutta olen enemmän kotona ja arkirytmini on säännöllisempi. Tämän pitäisi edesauttaa viikoittaisen kirjoitushetken löytymistä.
  3. Jokaisen kurssin läpäiseminen. Olen huono opiskelemaan, mutta en suinkaan tyhmä. Reputan kursseja, sillä olen usein poissa tunneilta ja sitä myötä jää hommatkin usein tekemättä. Pääsin Haaga-Heliaan opiskelemaan restonomiksi eli sain toisen mahdollisuuden suorittaa tutkintoni loppuun. En vaadi itseltäni huippuarvosanoja, mutta opiskeluun keskittymistä kuitenkin.
  4. Uuteen artistiin tutustuminen joka kuukausi. Nautin musiikista ja nuorempana olen käynyt paljon keikoilla. Lämppäreiden kautta löysi usein uusia bändejä kuunneltavaksi. Nykyään kulutan samaa musiikkia päivästä toiseen.
  5. Lähde vaihtoon. Olen haaveillut Ruotsiin muuttamisesta lukioikäisestä asti. Kerran olin jo sopinut vaihtopaikan Uumajasta, mutta en lähtenyt. Syksyllä lähden ulkomaille.
  6. Kudo kaulahuivi. Innostun toisinaan käsitöistä, mutta olen huono tekemään töitä loppuun. Aloitin loppuvuodesta kaulahuivin kutomisen enkä ole kovin paljon edistynyt. Haluan saada huivin vielä talven aikana valmiiksi.
  7. Opettele uusi resepti joka kuukausi. Tykkään laittaa ruokaa enkä ole siinä mitenkään kovin huono, mutta ideoita ei ole paljon. Tämän vuoden aikana otan tavoitteeksi kehittyä kokkina.
  8. Käy treffeillä. Olen huono treffailemaan ja yleensä löydän syyn olla lähtemättä edes kahville, vaikka toinen olisikin kiinnostava tyyppi. Tämän vuoden aikana käyn vähintään kolmilla treffeillä.
  9. Joogaa viikoittain neljän kuukauden ajan. Nautin joogasta ja tiedän sen tekevän hyvää niin kropalle kuin mielelle. Olen todella jumissa ja tiedän, että edes yksi kerta viikossa auttaisi selkä- ja niskakipuihin. Tässäkin kyse on vain siitä, etten saa aikaiseksi.
  10. Leivo kerran kuukaudessa. Samat perustelut kuin kokkaamisen kohdalla.
  11. Lue vähintään 6 kirjaa. Aina voi lukea enemmän. Koulukirjoja ei lasketa.
  12. Luovu vaatteista. Vaatteeni eivät meinaa mahtua siihen kaappitilaan, joka minulla on. Kaapeista pursuaa ulos paljon sellaisia vaatteita, jotka eivät edes sovi päälle tai joita en muuten käytä. 

Näillä mennään siis tämä vuosi. Huomenna on varmaankin pakko repiä itsensä lenkille.

Tässä vielä muutama kuva viime vuodelta.

 

 

 

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

.

 

Suhteet Oma elämä Mieli

Koirapäivitys

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen flunssassa, joka on jatkunut jo yli viikon. Yksi päivä on vielä sairaslomaa jäljellä. Viime yönä sain sentään hieman nukuttua, mutta edellisyönä jäi unet pariin tuntiin. Laitoin kirjapinot sängynjalkojen alle, join teetä ja hengittelin höyryä, mutta mikään ei tuntunut auttavan yskään. Lopulta sipulimaito inkiväärin kera soi helpotusta sen verran, että sain tuon pari tuntia nukuttua. 

On sanomattakin selvää, että flunssan ollessa niin paha, että joutuu jäämään sairaslomalle, ei koiran kanssa tule tehtyä kovin pitkiä lenkkejä. Marja onkin selkeästi kyllästynyt eikä kevääseen heräävän luonnon houkuttelevuus helpota asiaa yhtään. Kun Marja tuli mulle, ostin sille aktivointipallon. Koska neiti ei siitä tuntunut ihmeemmin syttyvän, en ole laittanut rahaa muihin aktivointileluihin. Eilen kuitenkin kyhäsin yhden maitopurkista, jonka sisälle piilotin nakinpaloja (maistoin samalla yhden nakin ja pakko sanoa, ettei vieläkään kuulu suosikkeihini).

Olen aina pitänyt tuota koiraa fiksuna, mutta eilinen antoi kyllä täysin päinvastaisen kuvan. Aiemmin päivällä, kun lähdimme ulos, koira hermostui omalle peilikuvalleen. Illalla sitten nuo maitopurkkiin piilotetut nakinpalat olivat aivan liian hankala pähkinä purtavaksi. Tosin voihan se olla, että neiti on niin fiksu, että esittää tyhmään saadakseen emäntänsä avamaan maitopurkin. Ja kyllähän se osittain toimi, sillä lopulta autoin nelijalkaisen ystäväni alkuun.

Vaikka nautinkin elämästäni omillani on pakko sanoa, että kumppani olisi tällaisina aikoina ihan kätsy. Ei ole kovin mukavaa raahautua viemään koiraa ulos ja kauppaan, kun haluaisi vain maata sängynpohjalla katsomassa Unbreakable Kimmy Schmidthiä (josta on tullut Grace and Frankien ohella uusi lempisarjani). Tosin pieni ulkoilu tekee ehkä myös hieman hyvää. Odotan kyllä kovasti, että pääsen kunnon lenkille nauttimaan kevääseen heränneestä luonnosta.

 

https://youtu.be/lnPNvJ72r9c

image.jpg

 

Suhteet Oma elämä Terveys