Päätin joskus, että jos aloitan lifestyle-blogin, se on täysin epäpoliittinen. Politiikan ollessa elämäntapani, on blogin kirjoittaminen ilman poliittista sisältöä hankalaa. Muutaman viikon aikana jokainen aloittamani merkintä sisälsi heti alkuun jonkinlaisen yhteiskunnallisen kannanoton. Siispä päätin, että tässä blogissa saa politiikkaakin olla, jos sen puuttuminen tarkoittaa blogin hiljenemistä heti alkuunsa. Tähän tekstiin ei kuitenkaan vahvaa poliittista viestiä sisälly.

Heräsin maanantaina aamuyöstä niin kamalaan kurkkukipuun, etten pystynyt kunnolla edes juomaan kuumaa. Flunssani alkavat aina kurkkukivusta ja tiesinkin jo siinä sängyssä pyöriessäni lähes varmaksi, että lauantainen Turku City Run jää juoksematta. Otin koko viikon rennosti ja koitin syödä c-vitamiinia sekä juoda teetä, mutta niinhän siinä kävi, että eilen ei jäänyt vain juoksut väliin vaan oli myös pakko luovuttaa ja jäädä töiden sijasta kotiin sängynpohjalle. Eilinen menikin siis nukkuessa. Kävin lääkärillä, nukahdin kahden maissa, heräsin kuudelta, kävin pissattamassa koiran ja yhdentoista maissa olin jälleen täydessä unessa. Tänään olo on ollut hieman parempi, mutta terve en suinkaan ole. Kova hinku juoksemaan kuitenkin oon. Koirakin on silminnähden tylsistynyt.

 Juoksemisen aloitettuani jännitin kovasti, että kuinka muka jaksaisin juosta 10 kilometriä putkeen. Tavoitteena oli  selättää tuo matka eilisissä kisoissa. Vaikka TCR jäikin väliin, jaksoin painaa tuon 10 kilsaa jo aiemmin. Aikaa  matkaan koiran kanssa meni 1,5 tuntia, mutta siihen en jaksa tarttua. Pääasia on, että jaksoin matkan juosta  (tai  no, hölkkäämistä se on, mutta you get the point). Uusi tavoitteeni on Kaarinan syysmaraton lokakuun lopulla,  jossa juoksen vähintään tuon kympin, mutta toivottavasti puolikkaan.

 Oikeastaan yhtä työkaveriani on kiittäminen, että innostuin juoksemisesta. Keskustelimme yksi päivä siitä,  kuinka tuntuu kuin olisin jäänyt koukkuun juoksemiseen. Lenkin aluksi mietin aina, että olen mä hieman hullu,  kun taas lähdin itseäni rääkkäämään. Ensimmäinen kilsa on vaikein, mutta sen jälkeen helpottaa. Muutama kilsa  menee hyvällä fiiliksellä ja sitten taas tuntuu, että kunto loppuu. Mutta kun ei anna periksi, niin homma jälleen  helpottaa ja lopulta fiilis on upea. Työkaverini sanoi monen entisen alkoholistin jäävän koukkuun juoksemiseen.  Juoksun on todettu olevan liikuntamuodoista koukuttavin, sillä se nostaa hyvänolontunnetta lisäävää  endorfiinitasoa ihmisen elimistössä. Käytännössä juoksija jää koukkuun tähän hyvänolontunteeseen. Alkoholistin  on korvattava riippuvuutensa toisella ja juokseminen on erittäin hyvä vaihtoehto. Sitä ei voi tehdä  krapulassa. 

 Sain ostettua uuden vaa’an pariston. Vaaka näytti vielä pahempaa lukua kuin ajattelin. 158 senttiä pituutta ja 84  kiloa painoa tarkoittaa, että BMI on 33,6. Se taas tarkoittaa selkeää lihavuutta. Hämmentävää on kuitenkin se, että  vaikka tänään vaaka näytti 83,4 kiloa, eli painoa on pudonnut alle kilo 13 päivän aikana, olen huomannut  housujen jääneen hieman löysiksi. Sitä en tosin tiedä, että mikä painoni on ollut aloittaessani juoksemisen, joten  kokonaispudotusta en tiedä. Vaikka pariston sainkin vaakaani hankittua, en kuitenkaan edelleenkään aio sitä silmä kovana tuijottaa.

Katselin eilen Jutan Häädieetit -ohjelmaa ja mietin, josko pitäisi ostaa itselleen Jutan superdieetti. Kerran siihen sen 50 euroa laitoin, mutta jouduin dieetin alkumetreillä pyöräonnettomuuteen, joten dieetti sitten jäi. Dieetin ruoat olivat muistaakseni kovin yksitoikkoisia. Jos on ehdottaa vaikkapa jotain blogia, josta saisi hyviä treeni- ja ruokavaliovinkkejä, niin otan ehdotukset mielelläni vastaan.

Jotain omassa ajattelussani on selkeästi tapahtunut. En syö enää yhtään niin paljon herkkuja kuin aiemmin, vaikka en niitä ole itseltäni kieltänytkään. Ehkäpä sitä on vielä loppukesästä selkeästi kevyemmässä kunnossa ja sitä kautta nauttiikin elämästä hieman enemmän. 🙂

Loppuun on pakko todeta, että juokseminen ei ehkä olisi vienyt ihan niin totaalisesti mukanaan ilman parasta mahdollista treenikumppania eli omaa Marja-koiraa. Marja tosin muistaa välillä myös muistuttaa, että auringosta ja keväästä pitää myös osata nauttia auringossa loikoillein.