Kuka mä olen ja miksi tämä ja mitä täällä

Hellou! 

Olen Julia, 27-vuotias, pienen pojan äiti, yrittäjä, jääkiekkoilijan vaimo eli käytännössä yksinhuoltaja, perheyrityksessä mukana, nostalginen matkustelija, intohimoinen liikkuja ja kirjojen lukija. 

Olen siis yrittäjänä parissa firmassa ja teen myös perheyrityksellemme hommia päivittäin. Työelämässä olen todella kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Kuvailisin itseäni ”isolla pensselillä maalaajaksi” joka kuitenkin tykkää hioa kaikki yksityiskohdat tarkkaan.

Rakastan tehdä töitä, mutta kuitenkin kaikista tärkein tehtäväni on Jens. Puolitoista vuotta ja päälle 10 kiloa ”pelkkää lovee”. Hänelle haluan olla maailman paras äiti, omalla tavallani. Niin huikea tyyppi että on etuoikeus kutsua itseäni hänen mutsikseen. Kuten varmaan kaikki vanhemmat kokevat omistaan 🙂

Minulle perhe on kaikki kaikessa ja jos minun pitäisi nimetä joku oma mantra se olisi: Family first. Minulla on iso perhe ja se on parasta maailmassa! 

Sen lisäksi olen tällä hetkellä AMK-dropout, joka aikoo kyllä suorittaa koulun loppuun joskus. Olen myös opiskellut itseni Personal traineriksi 8 vuotta sitten ja käynyt erilaisia liikunta-alan muita koulutuksia. Myös markkinointia ja sosiaalista mediaa olen opiskellut kurssien yms muodossa. 

Rakastan kamppailulajeja, olen koko ikäni harrastanut judoa ja kilpaillut siinä korkeallakin tasolla. Nyt olen vajaa pari vuotta sitten hypännyt Brasilialaisen Jujitsun (BJJ) kelkkaan ja se on minun omaa aikaa muutaman kerran viikossa ja nautin siitä todella paljon. 

Kuten varmaan arvata saattaa niin minun elämä on suhteellisen kiireistä kun yritän sovittaa nämä kaikki palikat yhteen. Juu on se, mutta ei liian. Ja mikä pääasia että rakastan mun arkea! 

Tässä pieni esittely minusta, joistain asioista lisää myöhemmin mutta tässä minä lyhykäisyydessään. 

Se miksi lähin kirjoittamaan tätä on, koska mun mielestä siitä pitää puhua enemmän että on ihan täysin ok olla unelma perheestä sekä urallaan etenemisestä.

Tuntuu että se skaala on tosi laaja, mutta sitä kultaista keskitietä harvemmin muistetaan. 

On niitä jotka lasten saannin jälkeen lopettaa työt, opiskelut, kaverisuhteet ja kaiken muun ylimääräisen ja keskittyy lapsiin. 

Sitten on ne jotka käy töissä mutta ei juurikaan sitten tee muuta vapaa-ajalla kun on lasten ja perheen kanssa. 

On ne jotka tekee paljon töitä ei käy muskarin kevätjuhlassa tai missään muussakaan ja yrittää ostaa parempaa omatuntoa ja sitä ettei ole läsnä lapselle. 

Lisäksi on ne jotka tekee töitä, harrastuksia ja joilla on lapsia mutta jotka ei välttämättä ehkä jopa edes viitti kertoa kuinka siistiä on joku juttu koska se ei oo fine kun on mutsi. Ja tää on se ryhmä jolle haluun kertoa että se on täysin fine. Sun ei tarvitse mahtua mihinkään laatikkoon! 

Mun mielestä jokainen näistä ylläolevista on just oikeanlaista (paitsi ehkä se että ostetaan sitä lapsen rakkautta) ja tähän pitäis mun mielestä pyrkiä. Ei luoda paineita toisillemme vaan pikemminkin kannustetaan toisia, eikö vaan? 

En halua painaa ketään alaspäin yrittäen samalla nostaa itseäni enkä kritisoida kenenkään muun tapoja, mun mielestä on vaan tärkeää tiedostaa että on just niin monta tapaa olla äiti kun on niitä äitejäkin. 

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja käytetään enemmän aikaa toistemme kehumiseen kun epäkohtien etsimiseen. 

Tässä alkupaasaus ja tämän jälkeen tulen kirjoittamaan positiivisin sanamuodoin aina kun mahdollista, koska itse tykkään enemmän lukea sellaisia juttuja kun sellaisia joissa aina on joku huonosti.

Tervetuloa mukaan! 

Julia