Mä en oikein tiedä onko muilla tälläistä. Aion kyllä kertoa silti koska tämä aihe on hetken mietityttänyt.

Olen oikeasti kun kuriton kakara. Oikea vapaan kasvatuksen tulos jos en pidä itselläni tarkkoja sääntöjä.

Olen hyvin sellainen ihminen kenelle rutiinit on tärkeitä. Joskus nuorempana en tajunnut rutiinien salaisuutta ja silloin olinkin aina hyvin levoton ja tuskainen. Myöhemmin vähän vanhempana aloin hoksaamaan, että niinkin tylsä asia kun rutiinit, on oikeasti hyvinvoinnille tärkeää. Vaikka on tylsää, ihan tosi tylsää noudattaa niitä. Ja itseasiassa suoraan sanottuna inhoan rutiineja, mutta ymmärrän niiden olevan minulle pakollisia.

Tässä etäopiskelussa (jota rakastan) on myös yksi huono puoli. Huono puoli on se, että hyvin herkästi minulla karkaa ns, mopo käsistä itseni kanssa. Kun kukaan ei ole kertomassa, mitä pitää milloinkin tehdä, alkaa mulla aina pikkuhiljaa se sisäinen kuriton kakara elämään omaa elämäänsä.

Ensin se alkaa sillä, että valvon myöhempään. Jossain vaiheessa ei enää etes klo 24 riitä vaan huomaan usein 03.00 olevan se aika kun säpsähdän omaan tyhmyyteeni.

Tästä alkaa kahvin juonnin lisääntyminen päivisin. Enää ei se 2-3 kuppia riitäkään vaan kahvia menee helposti paaaljon enemmän. Jopa illalla. Joka on tosi iso virhe.

Seuraava askel on syöminen. Saatan helposti syödä päivän aikana pikkuisen vähän mitä vaan, silleen närppimällä tiedättekö? Eli siirrän nälkää joka johtaa siihen, että ahmin iltaisin. Enkä kovin terveellisesti.

Sitten huomaan, että rupean herkästi tuijottamaan puhelinta. Tämä liittyy varmasti valvomisen aiheuttamaan pöhnäoloon. Pikkuhiljaa jään jumiin puhelimeeni enemmän ja enemmän. Minulle ei ole oikeasti yhtään vaikeaa tuijottaa puhelinta vaikka koko päivää putkeen sohvalla lohöttäen. Ikävä kyllä silloin luen myös uutisia paljon ja luonteeni tuntien se ei ole minulle ollenkaan hyväksi koska sitten koen vaan enemmän maailmantuskaa.

Tämän seuraus on koulumotivaation katoaminen. Huomaan keksiväni paljon paljon muuta tekemistä/lukemista kun ne olennaisimmat. Huijaan itseäni kokoaika ajatuksella ”ihan kohta otan koneen esille ja aloitan”

Tämä johtaa tietenkin pieneen stressitilaan, joka johtaa kireään ilmapiiriin ja siihen, että kiukuttelen välillä kun teini-ikäinen, enkä jaksa tehdä mitään normaaleja kotiasioita.

Kaikella on siis vaikutusta kaikkeen. Eli ei ollenkaan hyvä piirre minussa.

Koska rakastan kertoa vinkkejä mitkä olen omalla kohdallani kokenut toimiviksi, niin tässä se tulee:

Sisäisen teinin kasvatusopas!

• Ymmärrä, että olet oikeasti aikuinen vaikka välttämättä ei siltä tunnukaan. Sinun on itse oltava itsesi vanhempi ja asetettava rajat. Ja pidettävä huoli siitä, että niitä noudatetaan. Joskus saattaa  lipsahdus käydä ja silloin kannattaakin käydä kova keskustelu itsensä kanssa. Muista antaa armoa kuitenkin ja ymmärrä se, että vain sinä itse olet se kuka määrää oman elämäsi tahdin.

•  Uni. Mieti tarkasti oman unesi ongelmakohdat. Jos huomaat, että ongelmana on esim, puhelimen ruutuun jumittaminen niin myönnä se itsellesi. Olen huomannut, että yllättävän moni aikuinen kieltää ( ehkä tiedostamatta itse?) ne oikeat ongelmalliset kohdat elämässä ja väittää, että nämä ja ne asiat ei olevinaan vaikuta hyvinvointiin. Kyllä ne vaikuttaa.

–  Unen laatua voi parantaa se, että :

• Ei kahvia enää klo, 16.00 jälkeen. Muutenkin kahvin juontia kannattaa vähentää niin, että kolme kuppia päivässä olisi maksimi.
• Aloita ilta aikaisemmin kun normaalisti. Vaihda vaatteet ja vähennä valoja.
• Melatoniinia kannattaa kokeilla. Kaikilla se ei vaikuta heti, mutta jatka kokeilua. Ota melatoniini aina samaan aikaan iltaisin ja mene sänkyyn makoilemaan 1-2 tuntia sen jälkeen.
• Mieti, millainen unirytmi sinulle on paras. Muista, että paras ei ole sama asia kun kivoin. Totuttele siihen ajatukseen, että ehkä sinun pitääkin karsia muita mukavuuksia pois, että saat unihommasi kuntoon.
• Seuraa unesi määrää niin näet sen hiukan eri tavalla. Jos sinulla ei ole kelloa/ranneketta millä seurata niin pistä ihan rehelliseen paperikalenteriin vaikka parin viikon ajan uniseurantaa. Ja vaikka olisikin kello niin silti ne kannattaa siirtää sinne paperiversioon.

• Ravitsemus: Ota oikein kunnon tuumaushetki tässä asiassa itsesi kanssa ja mieti mikä on juuri sinulle ihanteellisin ruokarytmi. Sitten tietenkin tee suunnitelma sitä varten, että pystyisit noudattamaan sitä. Älä aloita liian isosta haasteesta, aloita aina ihan murusesta. Eli ei mitään, että ”tästä lähtien syön joka aamu ison ja terveellisen aamupalan” vaan ennemminkin ”tästä lähtien yritän aamusin ottaa kahvin kanssa etes jotain pientä”.
• Muutenkin ruuassa kannattaa muistaa se, että oma keho kyllä kertoo kun vaan alkaa kuunnella sitä oikein. Esimerkiksi minun kehoni ei toimi niinkun kirjoissa. Minulle ei todellakaan ole hyväksi mikään 5 ateriaa päivässä juttu, minulle riittää kolme. Mielelläni söisin useaimmin, mutta tässäkin asiassa pitää muistaa, että paras ei ole sama kun kivoin.

• Ruutuaika. Olen huomannut, että useat aikuiset käyttäytyy tässä asiassa kun teinit. Nenä on kiinni puhelimessa aina ja keskusteluissa kuitenkin tulee ilmi se, että ihmiset ei koe sen häiritsevän omaa elämäänsä. Kuitenkin monesti käy niin, että huonovointisuuden voi aistia. En ymmärrä miksi aikuiset ei voi myöntää, että usein puhelin on oikeasti yksi ongelma. No, ihan miten vain, itse voin. Minulle puhelin on suuri ongelma ja vietän sen parissa aivan liikaa aikaa. Oikeastaan kokoajan se on minulla joko mukana tai lähellä. Oikeastaan aina olen hyvin kartalla siitä mitä maailmassa tapahtuu ja oikeastaan olen usein sen takia todella ahdistunut. Niinkuin monet teinit.
• Vähennä puhelimella oloa ja huomaa se, että se onkin ongelma.
• Kun olet huomannut sen olevan ongelma, mieti olisiko elämässäsi hyvä tehdä asioita sen eteen, ettei se olisi ongelma.
• Tee itsellesi niinkun tekisit lapsillesi. Annatko mielelläsi omien lastesi tuijottaa puhelinta aamusta iltaan? Miksi et? Ai se ei ole hyväksi? No miksi se olisi hyväksi sitten aikuiselle?
• Laadi itsellesi ruutusäännöt. Ihan niinkuin pienelle lapselle.
• Kun menet ulos, jätä puhelin kotiin.
• Pistä ilmoitukset pois päältä aina johonkin tiettyyn aikaan. Esim klo 18.
• Ole tietoinen päätöksestäsi vähentää puhelimella oloa. Mieti joka kerta kun meinaat avata sen, että onko se oikeasti tarpeen nyt. Usein ”katson vain pikaisesti” on virhe ja hyvin turhaa.
• Sitten tärkeä: Älä katso sitä puhelinta sängyssä. Tylsää joo tiedän, mutta tiedät itsekin , että se ei ole hyväksi.

Kannattaa muutenkin pitää hiukan taukoa esimerkiksi uutisten lukemisesta tai tietenkin ihan mistä vain, jotka huomaat vaikuttavan oloosi välillä huonosti. Päätä vaikka, että saat lukea uutiset vain kerran päivässä.

Jos näillä ei ala sisäinen teinisi kesyyntyä niin, ihme on. Usein se teini kuitenkin säikähtää viimestään sitä ruutuaika sääntöä.

Pieniä vinkkejä opiskelu tai minkä vaan  motivaation puutteessa:

• Jos tiedät, että jotain on tehtävä (esim, opiskeltava) laita opiskeluvälineet valmiiksi ihan vain omaksi kiusaksesi. Opiskelu tai asia on helpompi aloittaa jos tietokone/välineet on jo valmiina odottamassa paikassa jossa huomaat ne usein.
• Siivoa työskentelytilasi mahdollisimman siistiksi, ettei ärsykkeitä ole missään.
• Kerro perheellesi, että aiot opiskella/tehdä juttujasi tietyn ajan ja että et ole tavoitettavissa.
• Pidä puhelin äänettömällä.
• Päätä, että opiskelet/teet mitä teet aina tunnin kerrallaan ja sitten tauko! Ärsykkeet pois tunniksi joka kerta. Päätä tauon pituus ja pidä siitä kiinni!
• Tauolla siirry aina pois koneesi/välineittesi luolta ja palaa vasta tauon loputtua.
• Käy ainakin yhden tauon aikana ulkona. Vie vaikka roskat. Se virkistää taas hetkeksi.

Olen huomannut, että elämässä oikeasti itsensä pakottaminen on avainasia monessakin jutussa. Ihan aito pakottaminen.Ihan normaaleissakin asioissa.

Rutiinit ei tietenkään välttämättä kaikille ole niin tärkeitä, mutta oikeasti ne on. Jokainen joka haluaa hyvinvointiaan kohentaa tietää, että rutiinit ovat hyvinvoinnin olennainen osa. 

Ps. Lupaan yrittää saada hiukan lyhempää tekstiä tulevaisuudessa aikaan helpottaakseni postausten lukemista, innostuin taas vain liikaa 🙂