Velkakierteestä sijoittajaksi
Kuinka päädyin säästämään ja sijoittamaan? Tarinani ei ole ehkä kaikista tavanomaisin, tai sitten on, ken tietää. Olen nuorempana ollut erittäin huoleton ja jollain tasolla vastuuton rahan käyttäjä. Perheessäni ei koskaan puhuttu säästämisestä, vaan elettiin leveästi silloin kun rahaa oli ja pihisti silloin kun tarve vaati. Vanhempieni mentaliteetti rahan suhteen on aina ollut, että elämästä kuuluu nauttia silloin kun voi. Kuten mainitsin, meillä ei kotona rahasta juuri puhuttu eikä sitä myöskään säästetty.
Ennen 2010-lukua tulin täysi-ikäiseksi ja päädyin ostamaan ensimmäisen asuntoni sen aikaisen poikaystäväni kanssa. Laina oli halpaa ja sitä sai ilman kummempia säästöjä. Myös remonttilaina oli sisällytetty varsinaiseen asuntolainaan, mikä ei tänä päivänä taida olla edes mahdollista. Kuten arvata saattaa, tämä teini-iässä alkanut rakkaus ei aikuisuuden kynnyksellä enää kauaa kestänyt vaan lusikat lähtivät jakoon ja asunto myyntiin. 20-vuotiaana saatu voitto ensiasunnosta vei minut maailmalle. Palatessani Suomeen muutin vuokralle. Reissaaminen oli mahtava investointi, mutta myönnän, että elämä olisi ollut helpomaa jos olisin hieman säästellyt aiemmin nettoamia rahojani.
Olin päättänyt jatkaa opintoja eikä minusta tuntunut pahalta nostaa opintolainaa tappiin. Lopulta sitä taisi olla noin 6000 euron edestä vuoden ajalta. Samalla luottokorttivelkaa taisi olla noin 2000 euroa. Luottokorttia käytin kuukausittain ja aina kuukausierän maksettua käytin maksetun erän uudelleen. Opintolainaa en kummemmin miettinyt sillä sen takaisinmaksu olisi sitten vasta joskus. Kun tili tuli se myös meni. Ostelin myös osamaksulla milloin mitäkin.
Olin tavannut tulevan aviomieheni ja muuttanut hänen kanssaan yhteen. Reilun vuoden avoliiton jälkeen päätimme ostaa asunnon. Pääkaupunkiseudun kovat vuokrat ja kulutustottumukseni verottivat, eikä itselleni ollut säästöjä kertynyt. Lainan järjestelykuluihin, vakuuksiin ja varainsiirtoveroihin piti löytää rahat nopeasti, sillä sopiva asunto löytyi sattumalta todella nopealla aikataululla.
Miten ratkaisin asian? Nolottaa myöntää, mutta sillä kuuluisalla kalliilla luotolla. En edes muista mikä palveluntarjoaja oli kyseessä, mutta pikavippifirmoiksi niitä myös kutsutaan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Sieltä rahat sai heti tilille ja niitä maksoin takaisin erittäin korkeiden kulujen ja korkojen kera vuoden päivät. Tämä ehkä kiteyttää silloisen kulutustottumukseni. Kaikkea vaan lainalla ja nopeasti kiitos.
Uuteen asuntoon muutettuamme vaihdoin töitä ja koin tietynlaisen valaistuksen. Pienen lainanlyhennyksen ja vastikkeen jälkeen rahaa jäikin suhteellisen hyvin käteen. Ensimmäisen vuoden aikana lyhensin pikavipin pois ja sen maksettua oli voittajafiilis. Kertoo riistohinnoista jotain, sillä velkapääoma oli 3000 euroa ja takaisin maksoin 12 kuukaudessa 3600 euroa plus muita kuluja. Sen jälkeen päätin, että nyt on luottokortin vuoro. Leikkasin kortin kahtia ja maksoin 2000 euron velan niin nopeasti kuin suinkin kykenin.
Myös opintolainan lyhennykset lähtivät pyörimään. Olin siinä vaiheessa tottunut että useampi satanen menee velkojen lyhentämiseen ja päätin muuttaa lainanmaksusuunnitelmaa ja lyhentää lainan suuremmissa erissä nopeammin pois. Opintolaina on toki edullista lainaa, mutta päässäni kummitteli vain kuinka sillä oli ostettu merkkilaukkuja, enkä ollut edes hoitanut opintojani loppuun. Halusin lainan vain nopeasti pois roikkumasta verkkopankin näkymästä. Minua hävetti.
Lopulta ainoa velka oli asuntolaina. Olo tuntui todella kevyeltä. Velkojen maksaminen oli todella tuskaista, sen myönnän. Sitten tuli ensimmäinen palkka, josta näitä kyseisiä lyhennyksiä ja osamaksuja ei mennyt. Olin jo suunnitellut kuinka alkaisin säästämään rahastoon ja keräämään itselleni puskuria tilille. Aloitin 30 euron kuukausisäästöllä, jonka sijoitin yhdistelmärahastoon. Tilille säästetty puskuri ei tässä vaiheessa aikeista huolimatta karttunut, vaan vanhasta tottumuksesta tuhlailin milloin mihinkin. Tällä kertaa tienaamallani rahalla. Teoriassa tiesin mikä on järkevää rahan käyttöä, mutta käytännössä olin edelleen huono toteuttamaan sitä itse.
Varsinainen käänne tapahtui kun aloimme säästämään häitä varten. Tein Excelin vuoden ajalle, mistä näin kaikki kuukausittaiset menoni. Jäin aivan koukkuun tähän taktiikkaan ja innoissani vedin virtuaalisella punakynällä summia yli sitä mukaan kun laskuja olin maksanut ja siirtänyt sivuun tavoitesäästösumman. Hääkassan karttumista oli todella tyydyttävää seurata. Lopulta lisäsin Exceliini erillisen rivin ”rahastot” ja ”puskuri”, jotka luokittelin kuukausittaiseksi kiinteiksi menoiksi. Innostuin nostamaan summia kuukausi kuukaudelta ja karsin muita menoja saadakseni enemmän rahaa säästöön.
Long story short. Holtittomasta ja typerästä ajatusmaailmasta ponnistin pois. Tiedostan, että tarina olisi erilainen mikäli maksukykyni olisi pettänyt jossain välissä. Lopulta olin maksanut pelkästään velkapääomaa 11 000 euroa edelliset esimerkit huomioiden. Mihin se raha oli mennyt? Suurimmalta osalta täysin turhanpäiväiseen mistä koin vain hetkellistä iloa. Mitä sanoisin itselleni, jos pääsisin takasin tuohon hetkeen kun velkakierre alkoi? Älä ota kallista velkaa. Säästä raha, hankinta tuntuu siten paljon paremmalta eikä pelkältä huijaukselta tai ohikiitävältä huumalta.
Olisi ihana sanoa, että olen aina ollut säästeliäs tai vastuullinen rahan suhteen. Näin ei kuitenkaan ole, mutta haluan myös rohkaista muita kertomalla, että sijoittajaksi ei ole tarvinnut syntyä. Aina ei ole tarvinnut olla järkevä rahan kanssa tai tehdä viisaita valintoja. Kelkan voi aina kääntää kohti parempaa. Tämä on minun tarinani ja tästä matkani alkoi.
Oletteko te toimineet aina mallikkaasti rahan kanssa tai mahdollisesti kamppailleet samanlaisten ongelmien kanssa? Olisi ihana kuulla! Mukavaa päivää tyypit!
-Investing Mama