New Yorkin hektisyys

New Yorkin viikonloppuna tapahtui enemmän kuin yleensä viikoloppuun mahtuu. Perjantai-iltaa käydessäni nukkumaan hotellin upottavaan sänkyyn tuntui kuin aamupäivä olisi ollut viime viikolla. Niin paljon ehti tapahtua vain muutamissa tunneissa että asiaa piti ihan tosissaan sulatella. 

New Yorkin yleinen tunnelma on hektinen, ja se tarttuu. Täytyy ihan tosissaan varoa ettei liiaksi ala kiirehtiä jos on niin onnellisessa tilanteessa että on lomailemassa kyseisessä kaupungissa. New Yorkissa jokaiseen hetkeen mahtuu enemmän kokemuksia, tunteita ja tuoksuja, jokaiseen kadunylitykseen enemmän ohi virtaavia ihmisiä ja viliseviä autoja. Jokaisen uuden kokemuksen jälkeen on jo kiire seuraavaan, eihän mistään halua jäädä paitsi. Jokaisessa päivässä on yhtä paljon kuin yleensä viikossa, eihän tänne tultu nukkumaan – eihän tänne tultu rentoutumaan? Niin mitä me tehtiinkään eilen? Mitä kaikkea?

Olen tullut New Yorkin sellaiseen johtopäätökseen, että kaikkea ei kuitenkaan ehdi kokea, kaikkea ei voi nähdä, ja jos yrittää, matka on jälkeenpäin epämääräistä väsynyttä sumua.

Kuva on lauantaina katsastetusta MoMasta.