”We swallow pills, still wanting to be beautiful at the morgue Still proceeding to put on make-up Still hoping that the mortician finds us fuckable and attractive” Jos tiedätte Mary Lambertin jostain, niin Mackelmore & Ryan lewisin Same Love -biisistä (”And I can’t change, even if I tried”, tiedättehän?). Ette ehkä tienneet (tai ehkä tiesitte) […]

Miksen tiennyt, että asuntovaunumatkustaminen voisi olla kaunistakin? Täältä

Eihän silloin voisi leikellä kaikkia inspiroivia kuvia kollaasiksi seinälleen hullujen saksijanaisten tapaan!   

Sairaan ihmisen huvituksena on vanhat digiboksille tallentuneet elokuvat. Katsoin köhiessäni muistini mukaan tylsän mutta yllättävän ihanan Marie-Antoinetten. Ihastuin elokuvan hämyisänvärikkääseen maailmaan ja upeisiin puutarhajuhliin. Ja näihin voguen valokuviin.  Pukuloistoon ihastunut Iiris googletti myös sen alkuperäisen Antoinetten. Tätä väriloistoa! 

Älyttömän makeita kuvateoksia täältä.

Piin elämä on kummallinen kirja. Kummallinen siinä mielessä, että kuten takakansi väittää, täysin uskomattomaan stooriin alkaa suhtautua kuin tositarinaan. Kerronta on riipaisevan todentuntuista, ja se, että kirja todella on fiktiota, alkaa tuntua mahdottomammalta vaihtoehdolta kuin se, että Yann Martel olisi luonut kaiken vain oman mielikuvituksensa voimalla. Ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, jonka olen lukenut.

  Bart Simpson sen sanoi: ”Just forget everything you know about gravity!” Asiayhteydestä irrotettuna aika mieltä ylentävä lause.

Tuoliasetelmat tulevat taas! Tuolin istuinosa on saanut uuden elämän – nidoin eilen irrotettavaan istuinosaan uuden kangaspäällisen. New Yorkin ilmastointilaitteet pyllistävät kerrostalon ikkunoista.

Pakollinen talvifiilistely siis. Kyllä -30 celsisusastetta niin syvälle porautuu jokaiseen ihohuokoseen että sitä on pakko ihailla. Terävä talvi-ilma myös jäädyttää ripset ja näyttää tosi kivalta ikkunan tältä puolelta katsottuna.

Nämä kuvat eivät ole eiliseltä, mutta eilinen oli niin ihana päivä, että koulumatkalainen ihasteli Pasilan aseman iltavärejä niin kovasti, että meinasi alkaa tanssimaan keskellä kiireisiä, tuntemattomia ihmisiä. Illalla sen matka johti ystävän synttäreille, joissa oikeasti tanssittiin – enemmän tai vähemmän – ja jatkettiin harvinaisen ihanan päivän iltaa myöhään yöhön juoden kokista ja syöden popcornia.