​Vuosi on pirun pitkä aika. Niin pitkä, että suunnitelmat ja unelmoinnin kohteet ehtivät vaihtumaan monesti. Myönnän, että joskus minun on vaikea keskittää energiani ja ajatukseni näin kaukana olevaan päämäärään tai palkintoon. Uutta ihanaa suunnitelmaa toteutetaan 120 prosenttisesti ensimmäiset pari viikkoa, jonka jälkeen innostus lopahtaa ja uusi, vielä ihanampi, suunnitelma täyttää mielen. Kuulostaako tutulta? Omien käytöstapojen ja ajatusmallien tiedostaminen onneksi auttaa. Tämä onkin yksi suurimmista syistä blogin perustamiseen: Kun suunnitelmat on julkisia, on niistä vaikeampi lipsua. Se tuopille lähteminen perjantaina töiden jälkeen saa aikaan syyllisyyden tunteen kun tietää, ettei se jää vain omaksi pieneksi salaisuudeksi. 

Olen puhunut tästä suunnitelmastamme avoimesti kanssaihmisilleni. Alussa mietin, olisiko sittenkin helpompi vain omassa hiljaisuudessaan säästää rahaa ja suunnitella, ja sitten kun on aivan varma unelman toteutumisesta kertoa siitä muille. Tässä täydellisyyttä ihannoivassa maailmassahan ei saa epäonnistua, eihän? Tajusin kuitenkin, että onnistumisen mahdollisuus tulisi olemaan omalla kohdallani näin valtavasti pienempi. Joten what a heck, perustetaan sitten julkinen blogi niin eipähän jää kenellekään epäselväksi! Ajatus blogista on minulle vieläkin aika uusi ja pelottava. Minäkö kirjoittaisin ajatuksiani julkisesti ihan omalla nimelläni ja naamallani? Viimeksi mielipiteitäni ja ajatuksiani jakaessa verkossa elettiin vielä keskustelupalstojen kulta-aikaa, jolloin kaikki kommentointi ja kirjoittaminen piti olla mahdollisimman anonyymia. Meillehän opetettiin jo koulussa, että verkko on paha paikka ja paha vanha setä saattaa tulla oven taakse, jos jakaa tietoa itsestään. Huh, onneksi tuosta ajattelusta ollaan tultu melko kauas. 

Mutta itse tavoitteeseen. Tämän seuraavan vuoden suurin tavoite on rahan säästäminen. Sitä on SAATAVA säästöön hinnalla millä hyvänsä tai maailmalta tullaan maitojunalla kotiin aivan liian aikaisin. Uhkarohkeasti asetin itselleni tavoitteeksi säästää 10 000 euroa seuraavan vuoden sisällä. Kuulostaa toki paljolta, mutta pikaisen budjettilaskelman mukaan tämä olisi kuin olisikin mahdollista, ja silti saataisiin vielä leikkelettä leivän päälle. Katsotaan muutaman kuukauden päästä miten meidän käy! Kerron enemmän säästämisestä tulevissa postauksissa ihanien ja kivojen taulukoiden ja kuvioiden kuvittamana (heh, listat ja kuvainnollistaminen on mun heikkous). 

Tarkoituksena ei ole myöskään lyödä tarkkaa matkasuunnitelmaa lukkoon, vaan katsoa mihin tie vie. Reissussa ollaan niin kauan kuin rahaa riittää. Jos meren rannalla sijaitseva bungalowi tuntuu kodilta, miksei sinne voisi jäädä pidemmäksikin hetkeksi? Aikaahan meillä on.