Aikalisä

Ruuhkavuodet. Olkoot vaan olevinaan. Minä otan aikalisän.

Kuva: Flickr

 

Minä teen lisää aikaa. Aikaa asioille, joihin haluan keskittyä elämässäni.

Anoin opintovapaata ja osittaista hoitovapaata. Onnekseni anomukseni hyväksyttiin. Kesäloman sain siirrettyä elokuulta toukokuulle, joten enää ei olisi montaa työpäivää jäljellä… Palaan kokoaikaiseksi työntekijäksi vasta syksyllä 2013.

Voi olla, että talous menee tiukemmalle tämän irtiottoni aikana. Mutta menkööt. Kyllä sitä aina keinot keksii selvitä haasteesta kuin haasteesta… Se on tullut todistettua jo useaan otteeseen tämän elämän aikana.

Uskon, että tämä irtioton aika tulee olemaan tärkeä lapsilleni. Lapset ovat vain kerran pieniä – vanha klisee – mutta tottahan se. Tällaista mahdollisuutta ei tule enää vastaan myöhemmin. 

Uskon, että tämä irtiotto tekee hyvää myös uralleni. Saan uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseäni. Opin uutta. Kehityn.

Uskon, että tämä irtiotto edistää hyvinvointiani ja terveyttä. Uskon, että saan reilu kuukausi sitten diagnosoidun koliitin tällä tapaa aisoihin. Uskon, että vastustuskykyni kasvaa tulevassa stressittömämmässä arjessa.

Kaipasin muutosta. Tein töitä ja uhrauksia sen eteen, ja toivomani muutokseni sain.

Tiedän mitä haluan. Elän sen mukaan.