Äitiys kasvattaa…

… kärsivällisyyttä ja itsehillintää.

Olen luonteeltani temperamenttinen. Jos pännii, annan sen kuulua – jos on hyvä mieli, annan myös sen kuulua. Äitiys on kuitenkin kasvattanut minua hivenen kärsivällisemmäksi ja hillitymmäksi…

Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun yritän hillitä itseäni huutamasta lapsille.

cybergedeon_aaargh_back_white.jpg

Kuva: Open Clip Art Library

Olemme pyrkineet kasvattamaan lapset niin, että joka ilta viimeistään siivotaan omat sotkut ja lelut omille paikoilleen.

Välillä kaikki on sujunut mallikkaasti. Välillä ovat illat olleet yhtä tahtojen taistelua, itkua, huutoa ja hammasten kiristelyä.

Etenkin viime aikoina tämä joka iltainen siivousrupeama on ollut haasteellista.

Tänään yritin olla ovela, ja saada täten lapset siivoamaan aiemmin. Ihan vain illan rauhoittamiseksi.

Yritin lahjoa lapsia JO kuudesta lähtien: kun siivoatte huoneenne, saatte jätskit palkkioksi. Yritin kiristää, että iltapalaa ei tipu, ennen kuin on siivottu.

Niin… kello on jo yhdeksän, eikä huone ole siisti vieläkään. Itse asiassa välissä on tullut sotkua entistä enemmän…

Suututtaa. Ärsyttää. Tärisen miltei kiukusta. MIKSEI LAPSET TOTTELE!!!!

Puuh… tämä avautuminen helpottaa hiukan… Seuraavaksi lasken sataan ja hengittelen vain syvään…

Haluan nukkumaan! Lastenkin pitäisi jo nukkua…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *