Luonnon lapsi

Tyttäreni on luonnon lapsi. Viuhahtelija. Nakupelle.

Vaatteet riisutaan pois aina kun silmä välttää, ja sitten juostaan karkuun ja lujaa. Riemulla ei ole rajaa. Ilmeisen vapauttava tunne siis.

Paluu alkukantaisille juurille. Siitäkö on kyse? Karsitaan turhat ja pidetään vain välttämätön.

Kuva: Flickr

Pistää miettimään…

Mitä todella tarvitsen voidakseni hyvin?
Mitä todella tarvitsen ollakseni onnellinen?
Mikä saa minut riemastumaan kuin vaatteettoman tyttäreni konsanaan?

Keräänkö turhaa materiaa ympärilleni?
Onko keittiöremontti oikeasti tarpeen?
Onko koko pihamaa laitettava uusiksi?
Tulenko näin onnellisemmaksi?

Ovatko asiat todella niin välttämättömiä kuin kuvittelen?
Mistä olen valmis luopumaan?

Mielenkiintoista…