Olin mukana mielenkiintoisessa koulutuksessa jokunen aika sitten. Siinä käsiteltiin elämää iloineen ja suruineen, sitä millaisia valintoja ihminen elämänsä varrella tekee tietoisesti ja tiedostamatta sekä millaisiin tilanteisiin ja asioihin voi ajautua suunnitelmallisesti tai sitten ihan vain sattumalta. Tätä kaikkea oli osuvasti kuvattu moniin pienempiin jokiin haarautuvan virran muodossa, keskellä ihminen pienessä jollassaan.

Se on elämän joki. Urajoeksikin kutsuttu.

Kuva: Flickr

Välillä virta vie, välillä kauhotaan suunnitelmallisesti eteenpäin, kohden tiettyä päämäärää. Välillä on tyyntä, välillä myrskyää. Välillä ajelehditaan vaan ja pyöritään paikallaan.

Kukin meistä pystyy töitä ja ratkaisuja tekemällä vaikuttamaan siihen, mikä oma suunta on. Toki kohtalo ja sattumakin puuttuu välillä peliin, mutta pääsääntöisesti oma asenne ja tekemisen meininki ratkaisee.

Oma elämän jokeni muotoutui mielikuvissani hyvinkin nopeasti. Ennen työelämään paluuta olin 2,5 vuotta kotosalla. Ennätin tuolloin miettiä hyvinkin tarkkaan sitä mitä olen, mitä haluan ja missä tunnen oloni hyväksi. Jokeni on kovin monihaarainen. Osa haaroista on sellaisia, joihin en mielelläni enää suuntaa. Oppinut niistäkin tyrskyistä olen, toki, mutta mieluummin keskityn siihen, että näen elämässäni olevan mahdollisuuksia vaikka mihin.

Olen kova haaveilemaan ja visioimaan tulevaa. Innostun helposti ja haluan oppia kaiken aikaa uutta. Näen elämässäni vielä paljon sellaisia asioita, joissa voisin olla mukana. Lisäkouluttautuminen on yksi sellainen asia. Tulevaisuudessa näen  itseni yrittäjänä, itse itseni työllistäjänä. Sitä ennen haluan hankkia paljon kokemuksia ja osaamista, jotta olen alani todellinen ammattilainen.

Minulle on joskus huomautettu, ettenkö vain voisi olla. Tarvitseeko koko ajan pyrkiä eteenpäin?

Myönnän. Olen määrätietoinen. Tavoitteellinen. Laskelmoiva. Suorittajaksikin voisi kutsua. Haluan edistää asioita ja saada tuloksia aikaan. Mutta mieluummin haluan elää niin, että vaikutan itse siihen millainen elämästäni tulee (ja sen myötä myös lasteni tulevaisuudesta), kuin että ajelehtisin elämässä vailla kiinnekohtia ja päämäärää.

Lapset ja perhe ovat minulle kaikki kaikessa. Se, että olen eteenpäin pyrkivä ihminen, ei pois sulje sitä asiaa. Nämä on vain järjestelykysymyksiä… 🙂