Kun hätä on suurin

Nyt sitten tuli se etappi eteen jolloin yksin ihminen ei enää pysty taistelemaan eteenpäin. Osastohoito jakso alkoi ja sen myötä yritetään saada tunteet ja mieli tasoittumaan . Tie tulee olemaan pitkä ja noita vastoinkäymisiä  tulee eteen viellä monta. Onnellinen saa olla siitä tuesta mitä kotona ja täällä saa koska nuo hereillä ollessa olevat painajaiset murtaa kyllä kovimmankin ihmisen , siitä olen varma …. Tunne elämän myllerrys on mieletön kehossa kun se yrittää omilla toimia ja siihen lisäksi viellä lääkitys rauhoittamaan yleistä raivoa ja pelkoa…

Jotku olettaa että täällä kaikki ovat ilkeitä potilaille mutta päin vastoin …. heillä se oikea apu on päivittäin käytössä jos vaan rohkeasti menet pyytämään apua tai kuuntelijaa . He eivät säikähdä miestä kyynelistä eikä naista kiroilusta , heidät on koulutettu tähän ihmislähtöiseen työhön kiitos heille.

Nyt tosiaan itsellä kova lääkkeen vaihto rumba edessä ja nuo omat kauhut,äänet ja taas ilmestyneet ’haamut’ piinaa . Onneksi tämä rinki ympärillä auttaa käsittelemään nämä asiat , jotka musta on niin totta . Todellisuudessa nainen jonka  tapoin unissani ei voi tulla enää eteeni huutamaan mut mun maailmassa tällä hetkellä voi…. tämä ja moni muu painajaisten hahmo pyörii ympärilläni oli sitten päivä tai yö .

lääkkeellä saan nyt jopa 5h nukuttua mut noi äänet pyrkii tekemään sen mahdollisimman hankalaksi . Nyt jatkan tätä epätoivoiselta tuntuvaa taistelua saadakseni elämäni takaisin edes osittain ….

Valveuni joka nostaa päätään tällä hetkellä on raaka kokemus ja pelottava , koska oikeasti torkahtaminen ja siitä ns herääminen on selkäpiitä karmiva . Tunnet kosketuksen ja hegityksen henkilöä muistuttavalta unihahmolta jota oikeasti ei edessäsi ole…

käskytys ja huuto on todellisuuden tuntuinen …. lähdet ripeästi hakemaan tarvittavia lisälääkkeitä että palaat oikeaan hetkeen. Siirryt syrjään muiden ulottumattomiin kyyristyt ja pidät päästäsi kiinni ja toivot että haamut lähtisi.

Kokemuksessa on mietittävää se mikä on todellisuuden raja ja missä vaiheessa olet jo kotvan jutellut omalle noutajallesi. Huomattuani tuon epätodelliseksi pääni täyttää ivallinen nauru ja sen päälle huuto siitä kuinka paska olen ja minun tulisi kuolla ja vapauttaa lähimmäiset tuottamastani tuskasta….. Positiivisuus ja kova tahto selättää pirut on rankkaa duunia ja sitä ei yksin ilman apua suorita kukaa…

Muistakaa rakkaat ympärillänne olkaa kilttejä ja avoimia toisillenne , koskaan ei tiedä kuka häntä henkisesti jahtaa tahi painostaa pään sisällä ja sitä ei ulospäin nää.

apua on helppo antaa mutta ei pyytää ❤️